Harjoittelimme äsken Iitan kanssa käskystä pysähtymistä naksun kanssa. Jostain syystä olin unohtanut koko naksun, mutta eilen Marjun siitä mainitessa päätin heti tänään kokeilla josko sillä saisi opetettua pysähtymiskäskyn. Tämän meinaan yhdistää kontaktiin ja toiveissa olisi, että se jossain vaiheessa osaisi pysähtyä kontakteille ihan ilman käskyä, mutta siihen on vielä pitkä matka. Pääsimme treeneissä jo niin pitkälle, että Iita pysähtyy käskystä vaikka minä jatkan matkaa ja etenee kun annan sille luvan. Naksu on tässä harjoituksessa aivan loistava, ainakin Iitalla. Juostenkin se jo onnistui, mutta varmuutta tarvitaan vielä hurjasti lisää ja tilannehan on sitten taas aivan toinen, kun Iita paahtaa sata lasissa radalla. Uskon kuitenkin, että tämä on hyvä alku. Nyt sen ei tarvitse ihmetellä, että missäs se lautanen onkaan siellä kontaktilla. Paljon on vielä töitä edessä jotta kontakteista tulee varmoja, mutta usko tulevaisuuteen on luja :) Jostainhan se pitää aloittaa. Toivon, että saan seuramme kesätreenikentälle avaimen, että pääsemme siellä treenailemaan omalla ajalla kesällä. Se kun on tuossa melkein naapurissa niin matkan ei pitäisi olla sitten syy, ettei viitsi lähteä harkkaamaan. Tosin nyt on sellainen into treenata, että tekisi jo heti mieli lähteä taas harkkamaan. Talvihorros alkaa selvästi hellittää!
Kävimme muuten aamupalalla Haltialassa. Pakkasimme reppuun aamupala-ainekset ja suuntasimme karavaanin aamuhetkeksi metsään. Eihän se mikään umpimetsä ole, pieni pläntti luonnontilaista metsää asuinalueiden keskellä, mutta metsä kuitenkin. Ihana oli siellä istuskella auringonpaisteessa ja juoda termarista kahvia. Äskenkin oli mukava treenata, kun puiston nurmikko oli kuiva ja aurinko paistoi. On muuten jalat hieman kipeät siitä eilisestä spurttailusta...heh ihana tunne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti