Jotain hyvääkin

Eilen otin järeämmät aseet käyttöön ohitushrjoituksiin. Mukaamme lähti Iitan rakastama apinavinku. Mietin nimittäin, että otanko käyttöön räminapurkin vai vingun ja päädyin ainakin näin ensin kokeilemaan positiivista vahvistamista. Apina hyppäsi kehiin heti, kun Iita näki koiran ja oli hiljaa. Aluksi mennään ihan näin, että jo sekunti toivottavaa toimintaa tuottaa palkan. Apina oli suuri menestys!! Kertaakaan Iita ei edes murahtanut, kun ohitimme koiria, vaikka sille muristiin tai koira juoksi innoissaan lelun kanssa ohi. Se oli niin keskittynyt apinan retuuttamiseen, etteivät nämä muut koirat vieneet huomiota. Jatkamme harjoituksia siten, että Iitan pitää olla yhä pitempään hiljaa ja ottaa kontakti ennenkuin palkka tipahtaa, mutta näin aluksi hiljainen hetki saa olla tosi lyhyt. Tästä lähtien lenkkeilen Käpylän metsissä apina kainalossa :)