En ole minnekään kadonnut eikä Iitakaan, mutta minä olen ensin tehnyt kamalasti töitä ja viime torstaista lähtien olen ollut lomalla. Loma onkin ollut aivan ihana! Palasin eilen iltapäivällä kotiin Amsterdamin keväästä. On se vaan ihana kaupunki. Olen ollut siellä aiemmin kerran joulukuussa niin kyllä tässä keväisessä säässä kaupunki hehkui kauniimmin, vaikka tosin jo silloin edelliselllä reissulla ihastuin kaupunkiin.
Iita oli kuulemma vain nukkunut sen ajan kun olin reissussa. Eilen se käyttäytyi kuin pienet lapset kun tulin kotiin. Protestoi poissaoloani ihan urakalla. Aluksi se ei ollut minua huomaavinaankaan vaan meni kokoajan serkkuni Hannan ja toisen matkatoverini Heidin syliin. Virtaa siinä oli kuin pienessä kylässä. Jonkinajan kuluttua se tuli eteeni ja alkoi murrata ja komentaa, kaivoi lattiaa ja haastoi leikkimään. Kun en ollut sitä huomaavinaankaan sehän loikkasi syliini ja alkoi hammastaa!!!! Vitsit että sain kohtauksen! Sellaista se ei ole tehnyt kuin pienenä, mutta ilmeisesti nyt huomion saannin tarve oli niin suuri, että päässä napsahti. Karjaisin sille ja se lopetti kyllä heti. Oli vaan sen näköinen, että okei älä hiilly.... Koko illan se näytti kaikki huonoimmat temppunsa ja jatkoi tätä häiriköintiä. Mikä epeli...
Tänään se on ollut ihan rauhassa ja oma itsensä :) Me ollaan käyty lenkillä ja otettu päikkärit yhdessä. Kumma kun tuo maailmanmatkailu pistää väsyttämään, mutta kummasti se maisemanvaihdos virkistää. Olisin tuonut Iitallekin jotain tuliaisia, mutta kun koitimme mennä yhteen lemmikkikauppaan, haju oli niin järkyttävä että jouduimme kääntymään ovelta pois. Mitä lie jyrsijöitä ja kaneja siellä olikaan sitten haisemassa. Eräänä aamuna kävimme kävelemässä Amsterdamin suurimmassa puistossa Vondelparkissa. Siellä oli monen monta koiranulkoiluttajaa ja lähes poikkeuksetta koirat olivat irti. Yhdellä kentällä oli oikein iso koirien kokoontumisajo ja siellä leikki ja pelasi vajaat kaksikymmentä erirotuista ja -kokoista koiraa. Koiria oli kaupungissa muutenkin aika paljon ja kaduillakin ne pistivät menemään vapaana. En vaan uskaltaisi päästää Iitaa vapaaksi siellä...Ei se varmasti kauas lähtisi, mutta juoksisi varmasti auton tai pyörän alle, kun joku ihana haju houkuttaisi tien toisella puolella. Parsoneitakin näin siellä paljon. Enemmän kuin yleensä täällä. Yksikin kokovalkoinen parson oli päässyt mukaan kahvilaan lounaalle ja tyytyväisenä istui ensin maassa ja sitten omistajanssa sylissä tarkkailemassa ohikulkijoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti