Aurinko helli ja mieli rentoutui metsän rauhassa. Iita riehui sydämensä kyllyydestä Kiihkon kanssa ja tuskin malttoi kävelyaskeleita ottaa. Se todella nautti olostaan, niinkuin mekin Petruksen kanssa. Ympärillä oli kevääseen heräävä luonto ja aurinko näytti kauneimmat kasvonsa. Voiko lauantainsa paremmin viettää.
Lenkin jälkeen saimme tavata Tirin seitsen viikkoiset pennut. Mitä hurmureita.
Kahvittelun jälkeen meillä oli vielä agitreenit. Hyvät treenit olikin. Iitan kanssa treenasimme kontakteja ja kujakepeillä keppejä mitkä se tajusi heti. Niillä meidän täytyy jatkossakin treenata. Menimme myös paria rataa joista toinen oli ohjauksellisesti aika haastava. Iitankin kanssa suoritimme sen parissa osassa. Pääsin kokeilemaan ohjaajantaitojani myös Raivon ja Tirin kanssa. Helppoja kuvioita ei Marju ollut meille todellakaan keksinyt, mutta saimme kuitenkin radan suoritettua. Kylläpä siitä tuli hyvä mieli! Loppumetreillä alkoi kyllä jo jalat painaa, mutta ihan hyvin treenit sujuivat. On se vaan niin kummaa, kun se kroppa ei tottele aina niinkuin haluaisi. Voisin haluta nopsammat jalat ja kropan joka on aina oikeaan suuntaan ;P Petrus meni rataa Tirin ja Sanin kanssa. Saninkin piti ihan lisätä kaasua hyppysuoralla kun huomasi, että tää ohjaajahan juoksee nopeasti. Hyvin Petruskin selvisi kimuranteista ohjauskuvioista, kun vielä ottaa huomioon että tämä oli toinen kerta, kun hän ikinä ohjasi koiraa agiradalla! Urheilutaustasta on selkästi hyötyä tässä lajissa. Nyt on Käpylässä väsynyttä sakkia, mutta totesimme kyllä kotiin palattuamme, että olipa tosi mukava päivä! Kiitos Tarja, Marju ja koirat :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti