Tyytyväistä hyrinää....

hrrrrr...hrrrr....hrrr...Näin kehrää tyytyväinen ja ylpeä koiranomistaja! Kävimme tänä aamuna lenkillä koko ryhmä. Iita oli Petruksen kanssa ja Telma minun. Lenkin loppupuolella menimme Tempun kanssa vähän erireittiä, kun Iitalla oli homma vielä vaiheessa. Tulimme mäeltä alas ja kävelytiellä oli iso dalmatialainen. Ja mitä tekee Temppu - katsoo koiraa, on ihan hiljaa ja katsoo minuun!!! Jeeeeeee, tästä uskomattoman upeasta suorituksesta putosi Pikkikselle palkaksi maailmassa ihanin palkka - hoitotädin ostama puppy wubba. Ei ole sen palkan voittanutta Telman maailmassa, paitsi ehkä välillä jotkus supernamit. Lähdimme dalmiksen perään kotiinpäin ja kun se tuli uudelleen autojen välistä näkyviin sama toistui - havainto, hiljaisuus, katse ja palkka. Sama kuvio vielä kaksi kertaa ennenkuin lähdimme eri reitille kotiin ja olin haljeta ylpeydestä. Telma on rulaa!!!!