Viime viikolla satoi rankasti loppuviikosta ja Iita tunnetusti inhoaa mennä ulos sellaisessa säässä. Torstai-iltana, kun oikein myrskysi ja satoi, Iita ei olisi millään halunnut lähteä käymään iltalenkillä. Se vetkutteli ja kurkisteli vain kulmiensa alta sohvalta, kun Petrus huuteli sitä eteisessä. Vihdoin se mulkaisi minua siinä vieressään ja loikkasi laiskasti lattialle, venytteli oikein antaumuksella ja lösähti vatsalleen sammakkoasentoon. Seuraavasta kutsusta se nousi erittäin hitaasti ja raahusti eteiseen. Kun Petrus sai Iitalle valjaat päälle ja kääntyi laittamaan Telmalle valjaita, Iita pujahti eteisessä olevaan boksiinsa ja painautui tiukasti takaseinää vasten. Ai miten niin ei halunnut lähteä ulos...Ja kun Petrus vihdoin sai rouvan ulos niin sillä oli kova hätä, mutta senkin kanssa Iita olisi elänyt, kun ei vaan olisi tarvinnut lähteä sateeseen. On se vaan Persoona oikein isolla P:llä!! Päiväpäivältä se muistuttaa yhä enemmän äitiään Zoraa, joka on kyllä myös aikamoinen persoonallisuus. Ihania molemmat.
Telmaa ei taas haittaa yhtään millainen sää on. Elämä kun on aina niin mukavaa! Välillä se on superhuippumukavaa, välillä tosi mukavaa, mutta aina vähintään mukavaa. Kadehdittava elämänasenne Pikkiksellä. Sitä ei koskaan tarvitse houkutella lähtemään ulos. Se on aina siellä missä me ihmisetkin. Telma on aina keittiössä mukana laittamassa ruokaa, valvoo siivousta pikku pikisilmät tarkasti seuraten ja on takuuvarmasti kainalossa jos joku on makoilemassa sohvalla. Iita tulee kyllä kainaloon nukkumaan, mutta työnjohdolliset tehtävät eivät sitä kiinnosta. Mieluummin se valtaa lempipaikkansa joko työhuoneen sängynalta tai olkkarin sohvalla olevan ison tyynyn päältä. Pikkis innokkaana nuorena hoitakoot ne tehtävät rouvan puolesta. Mutta hälytystehtäviin Iitakin osallistuu, mikä on kyllä ärsyttävää. Mieluummin olisin kuulematta hälytyshaukkua aina silloin tällöin, kun joku epäilyttävä, yleensä koira, julkeaa kävellä heidän kävelytiellään. Oravista, jäniksistä ja kissoista nyt puhumattakaan. Ne ovat code red, joka saa Parsonjaoston ihan sijoiltaan.
Meillä koirat jäävät päiväksi eteiseen ja keittiöön rajattuun tilaan, jonne nostetaan niiden "mökit". Pitkään tässä syksyllä toinen mökeistä oli meillä autossa ja likat oppivat nukkumaan samassa boksissa. Nyt kun toinenkin mökki on haettu ylös, ne ahtautuvat yhä samaan boksiin. Iita perälle ja Telma etuosaan. Sinne ne jäävät joka aamu kun me lähdemme töihin. Yksi päivä Petrus jäi kotiin tekemään töitä, mutta lähti päivän aluksi salille ja minä jäin koirien kanssa keskenään hoitamaan aamutoimia. Mökkiä ei nostettu eteiseen, sillä Petrus oli tulossa kotiin aikapian lähtöni jälkeen, vaan se oli paikallaan makuuhuoneen nurkassa. Kun olin lähdössä töihin ja menin sammuttamaan vielä makuuhuoneen valoja huomasin, että Iita ja Telma olivat menneet mökkiinsä sinne makuuhuoneen nurkkaan. Olihan aamu ja minäkin olin lähdössä, joten oli aika mennä aamupäiväunille mökkiin oli se sitten missä tahansa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti