Parsonrussellinterrieri Iitan, Telman ja Presson elämän iloja ja suruja
2.10.08
Hihnalenkkeilyä
Jos Telma saisi päättää, se viilettäisi tuulispäänä vapaana jokaisen lenkin ja Iita on varmasti samaa mieltä.Telma ei valitettavasti saa tahtoaan läpi ja niinpä likat lenkkeilevät pääsääntöisesti hihnassa. Tästä syystä johtuen hihnassa kävelyn tulisi sujua nätisti. Paino sanalla tulisi... Iitan kanssa lenkit ovat jo juhlaa, se ei vedä ja riehkaa vaan kävelee oikein nätisti vieressä. Isojen mustien koirien ohitukset ovat vain edelleen hankalia. Välillä vähemmän ja välillä enemmän, mutta kuitenkin niin, että niihin täytyy aina "varustautua". Nameilla ja lelulla ohitukset onneksi sujuvat hyvin, mutta jos mitään ei ole mukana niin tilanne on välillä tukala. Telmalla ei ole tuontaivaallista aavistusta hyvästä hihnakävelystä. Tai no, on sillä kun se on lenkillä yksin, mutta Iitan kanssa ulkoillessa sen kierrokset nousevat yli sallitun rajan vaikka Iita onkin ihan rauhassa. Se on kummaa. Ja varsinkin jos koirat ovat lenkillä yhden ihmisen kanssa Telma sinkoilee kuin superpallo hihnan päässä. Yksin kahden koiran hanskaaminen kun on paljon vaikeampaa kuin yhden, yllätys. Eilen olimme koko perhe lenkillä ja Petrus pääsi treenaamaan nättiä hihnalenkkeilyä Telman kanssa. Kun suurimmat alkuhöyryt oli vedetty, PikkuKakkonen keskittyi oikein kivasti Petrukseen ja tekemiseen. Kyllä siitä vielä hieno lenkkikaveri tulee, mutta siihen tarvitaan työtä. Ja jos nyt oikein kaivelen muistiani niin Iita oli lähes samanlainen höyrypää pienenä. Tosin Telman liikkeet ovat vielä 10 kertaa nopeampia kuin Iitan...ja se on jo aika nopeaa, kuten kaikki jotka ovat parsoneiden kanssa olleet tekemisissä tietävät että parson ei ole mikään hidas koira.. Telma onkin ihmeellinen tyyppi :) Mistä tulikin mieleen, että pitää kaivaa ne Tempun 360° videot jostain.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti