Ja kun äiti on poissa niin teinipoika pitää bileitä. Näinhän se menee. Seinänaapurimme on selvästikin jossain reissussa sillä seinäntakana on iltaansa ollut viettämässä useana iltana sekalainen joukko nuoria miehiä ja naisia. Viikonloppuisin mun puolesta saa kemuilla, varsinkin kun porukka häviää aina yhdentoista maissa baariin, mutta viikolla mun pinna ei kestä mekkalaa yhtään. Kärttyinen kolmekymppinen naapurin täti tässä moi ;P Eilen illalla olin tosin niin väsynyt ratsastuskurssin ja iltatöiden jälkeen että nukahdin helposti vaikka naapurista taas kuuluikin isoja ääniä. Heräsin kuitenkin muutaman tunnin nukuttuani siihen, että Iita vaeltaa olohuoneessa. Ei kai sillä ole maha sekaisin oli ensimmäinen ajatukseni, mutta kun se pysähtyi välillä pitkäksi aikaa ajattelin että ei sillä ole hätä. Eikä sillä ollutkaan. Se vain kuunteli naapurista kuuluvia ääniä ja tassutteli edes takaisin kuunnellen mekkalaa. Kuten niin monta kertaa aiemminkin olen tänne kirjoittanut niin öinen tassujen rapina parkettia vasten on todella ärsyttävää! Onneksi Iita tuli käskystä takaisin nukkumaan ja rauhoittui aloilleen. Pari tuntia myöhemmin Temppu päätti, että kello neljä olisi mitä loistavin hetki aloittaa uusi päivä. Mä en todellakaan ollut samaa mieltä...Mulla meni niin hermo ja niin meni Petruksellakin, jonka seurauksena häkki heilahti ja Tempesteri vietti loppuyönsä boksissaan. Ei se tätä yhtään protestoinut vaan kiltisti rauhoittui sinne ja jatkoi uniaan. Mikähän lie neidin herättänyt siihen aikaan aamusta, vaikka väsy tuntui painavan pikku koirankin silmiä jatkounista päätellen.
Mulla on tällä viikolla ratsastusta joka ilta sillä osallistun istunta/kouluratsastuskurssille. On ollut ihan huikean hyvä kurssi! Mulla on vain ratsuna astetta vaativampi hevonen valtavan isojen liikkeidensä vuoksi. Mutta juuri haastavuutensa vuoksi onnistuminen tämän hevosen kanssa palkitseekin sitten aivan erityisesti. Eilen meinasi vain loppua voimat, kun lihakset olivat vähän kipeytyneet edellisen illan ratsastuksesta ja väsy painoi huonosti nukutun yön jälkeen. Ihan huomaamattani aloin jo luovuttaa kunnes opettaja huusi, että jaksa Jenni vielä hetki koota voimat ja ratsastaa sitä hevosta, niin sain sinnillä vedettyä tunnin loppuun. Tämän hevosen liikkeet ovat niin isot, että selässä oleminen on huomattavasti vaikeampaa jos siellä ei keskittyneesti todella ratsasta vaan vain keikkuu kyydissä. On kyllä ollut aivan ihanaa päästä ratsastamaan joka päivä. Jospa joskus isona olisi aikaa niin paljon, että saisin oman hevosen koirien jatkeeksi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti