11.2.08

Uusi päivä

Vieläkin ottaa tosi paljon päähän, mutta ehkä himpun verran vähemmän, kai. Mä olen luonteeltani niin tunteella eläjä, että mietin tällaisia juttuja tosi pitkään ja loukkaannun syvästi jos koen itseni tai läheisteni, joihin lasken mukaan koirieni, kokeneen vääryyttä. Tiedän, että tän voi ohittaa ja pistää ö-mappiin, mutta sitä ennen homma pitää pureskella pieniksi palasiksi ettei se enää nouse kurkkuun ;P Mä olen niin täynnä ihmisiä, jotka luulevat tietävänsä asioista kaiken ja sen perusteella ovat oikeutettuja sanomaan miten asioiden tulisi olla vaikkei heillä oikeasti ole mitään pohjaa sanomisilleen. Tämä fiilis liittyy ehkä enemmän työhöni, kuin tähän eiliseen tapahtumaan, mutta liippaa sitäkin. Tuntuu, että kaikilla ihmisillä on oikeus ja heitä suorastaan vaaditaan kertomaan miten mainontaa pitäisi suunnitella ja tehdä. Kyllähän mäkin menen ensimmäisenä autokaupassa vaatimaan rattia takapenkille, kun musta se olis siellä kivempi ja niin se homma toimii...kele. Ihan kuin me suunnittelijat tekisimme näitä juttuja ihan fiilispohjalta ja mutu-tuntumalta. Ihmiset ei tunnu käsittävän, että tässäkin hommassa pelaa tietyt lainalaisuudet ja me oikeasti pohjaamme työmme monenlaisiin tutkimuksiin. Mä en todellakaan piirtele täällä omaksi ilokseni vaan teen kaikkeni jotta asiakkaan tuote myy paremmin ja se huomataan!! Onhan taas mörrinkäinen, mutta tuntuu kasaantuvan nyt tielle kaikenmoisia tyyppejä jotka saa aikaan tällaisen reaktion.

Eilisestä vielä, että kyllä mä tiedän Iitan heikkoudet, eikä se todellakaan ole täydellinen, mutta nollakoiraksi arvosteleminen veti silti hiljaiseksi. Jos se edes olisi käyttäytynyt huonosti, vaikka yrittänyt purra yhtä niistä monesta räpeltäjästä niin voisin tuon arvostelun niellä, mutta nyt vaan pistää vihaksi. Se tässä on aika hassua, että Iita on saanut elämänsä parhaan ja huonoimman tuloksen norjalaiselta tuomarilta! Toinen antoi sertin ja sijoitti VSP:ksi ja toinen hylkäsi. Tällaista tää elo tuntuu olevan, ylä- ja alamäkeä. Jospa tässä nyt pääsisi nauttimaan hyvistä hetkistä, kun on ne häätkin tulossa :) Saa muuten nähdä kuinka Pikku Kakkosen käy Kaapelilla kahden viikon päästä...heh uskaltaakohan sinne mennäkään, kun paikalla on jotenkin just nyt huono klangi. Tosin ei paikkaakaan voi täysin syyttää, sillä Iita oli siellä aikanaan pentunäyttelyssä ROP...

2 kommenttia:

Terhi kirjoitti...

Kyl se siitä. Tuo koira"urheilu" vaan on just tota. Tämä tapaus taitaa olla kyllä ihan syvimmästä päästä, sitä en vähättele. Tärkeintä on kun tietää itse oman koiransa, niin hyvät kuin huonot puolet. Meidän Elli on muuten saanut joskus aikoinaan samalta tuomarilta ensin 0 (ihan syystä) ja n puol vuotta myöhemmin sertin (kun tuomari ei sillä kertaa tätä "syytä" huomannut..). Joten mä en ole aikoihin osannut ottaa näitä tuomarilajeja niin vakavasti. ;)

Anonyymi kirjoitti...

arrhhgg, I so feel you tuon työjutun kanssa! Se on kumma kun viestintää, mainontaa ja käyttöliittymäsuunnittelua pystyy kuka tahansa tekemään ihan vaan mielipiteiden perusteella :) En oikeastaan edes tiedä miksi niin helppoja asioita varten järjestetään koulutusta!