Ei mitään ihmeellistä

MItään ei ole ole tapahtunut pariin päivää. Peruseloa mennä jolkotetaan. Tai no mä olin pari päivää taas pitkälläni, kun olo oli huono. Tytöt nukkuivat kumpikin vieressäni tai päälläni mikä nyt tuntui parhaimmalle milloinkin :) Toinen jaloissa ja toinen kainalossa. Telma on kyllä ihan mieletön persoona. Se on AINA hyvällä tuulella. Iita on välillä sellaisissa tunnelmissa ettei paljon jaksa innostua mistään, mutta tämä Pikku Kakkonen on toista maata. Sen hännän saa aina heilumaan, kun sille juttelee ja yleensä välittömästi se kiipii luokse pusuttelemaan. Ole sille sitten vihainen ;P Vaikka on se kyllä ärsyttäväkin välillä juuri tuon äärimmäisen aktiivisen luonteensa vuoksi...hhe Neiti on muuten hyvin ehdollistunut herätyskelloon. Kun Petruksen puhelin alkaa soittaa herätysääntä, neiti pomppaa heti pystyyn ja aloittaa sellaisen pusuttelun ja hännän vispauksen että lanteet meinaa pikku likalta mennä sijoiltaan. Onhan se tietysti ihanaa, että joku on joka aamu yhtä innoissaan taas nähdessään sinut, mutta joskus hieman hitaampi herääminenkin maistuisi.

Telman pentunäyttely on siirtynyt viikolla! Tosi tyhmää, sillä nyt en pääse sinne mukaan. Juhlimme häitämme edellisenä päivänä joten osallistumiseni on sula mahdottomuus. Pentuja oli ilmoitetttu näyttelyyn ennätysmäärä mistä johtuen varttu tila ei riittänyt ja näyttelyä piti siirtää. Temppu menee nyt Tarjalle hoitoon reiluksi viikoksi, mutta Iita lähtee mukaamme Joensuuhun. Tulee varmasti kauhea ikävä pientä!! Tämä viikko erossa äidistä lauman keskellä tekee Telmalle varmasti hyvää, enkä sitä epäile etteikö se siellä pärjäisi, mutta pärjäänkö minä...Ei kai ole vaihtoehtoja niin kait sitä pärjää ;P