Viikonloppu meni juuri niinkuin toivoinkin. Lauantaina en tehnyt yhtään mitään! Täytyy laittaa rasti seinään sillä tällaista ei ole tapahtunut ikuaikoihin. Oli hieman kipeä olo niin Petrus huolsi koirat ja minä vaan makoilin sohvalla ja luin. Välillä katsoin telkkaria ja otin päikkärit koirien kanssa, ihanaa. Kummasti virkistää välillä mitään tekemättömyys. Sunnuntaina ajoimme Lohjalle pentutreeneihin. Iitakin pääsi mukaan, kun hän oli mannekiinina hienosta näyttiesiintymisestä. Sen Iita kyllä osaa tosi hienosti. Telmalla on vielä tekemistä sen kanssa, mutta eihän sillä vielä ole ikääkään kuin 5 kk. Telma osaa kyllä seistä jo ihan hienosti lattialla, mutta pöydällä meno meinaa mennä pyörimimseksi. Neiti ei oikein myöskään tykkää, että takapäätä ropelletaan, hän haluaa ihan itse seistä, mutta tätä treenataan koko ajan. Näin aluksi ihan niin, että pidän kättä Telman pepun päällä ja neiti saa namia, kun on paikallaan eikä yritä väistää. Iita oli kyllä vielä kovempi riekkumaan kuin Telma tuossa iässä, joten eiköhän Telmakin opi hienosti seisomaan.
Purkat aiheuttavat taas päänvaivaa. Telma nuuskuttaa taas niitä kuin heikkopäinen enkä millään voi koko lenkkiä tuijottaa vain Telmaa ja kieltää sitä purkan tullessa kohdalle. Todella ärsyttävää...Lunta vielä kiitos. Lauantaina oli kyllä aivan mieletön sää ja sunnuntainakin Lohjalla paistoi aurinko. Aivan ihanaa. Tänä aamuna 7.45 oli jo ihan kirkasta ja talitintit lauloivat sydämensä kyllyydestä, kun seisoin ratikkapysäkillä. Juttelin eilen veljeni kanssa ja ainakin Kuopiossa on ihan reilusti lunta, joten toivon että myös Joensuussa on ainakin vielä pari viikkoa jottei tarvitse loskassa tarpoa häissä. Tosin sisällähän ne kemut on, muttei tarviis huolia mekostaan niin siirtymisissä...
1 kommentti:
Oota vaan, joku kaunis päivä se puhaltaa vielä purkkapallon ja yllättää ;oD
Lähetä kommentti