Iita on ajoittain hihnarähjä, mikä on todella raivostuttavaa. Asia yleensä pahenee kun olemme reissussa, jossa Iitan pitää mielestään vahtia kaikkea ja tämä vahtiminen jää usein muutamaksi päiväksi päälle kun palaamme kotiin. Pari päivää joululomalta paluumme jälkeen neiti oli jälleen oma valloittava rähjänsä ja asettui sitten taas. Tosin edelleen isot mustat koirat saavat aikaan murinaa ja joskus haukkusarjan, mutta kaikelle liikkuvalle ei tarvitse koko aikaa päristä. En ymmärrä miksi noille isoille mustille pitää murista, kun Iitan paras tyttökaveri on iso musta Tanhu?! Ei voi ymmärtää.. Ärsyttävintä tässä Iitan rähjääämisessä on tietysti se, että Telma komppaa äitiään kaikessa, myös tässä. Tosin monta kertaa olen onnistuneesti saanut houkuteltua Telman luokseni ja koirasta ohi namilla vaikka Iita oliskin pärissyt. Kahden koiran samanaikainen haltuunotto on vielä hieman hakusessa...Kun olemme lenkillä kahdestaan Petruksen kanssa ohitukset sujuvat ihan jees, kun kummallakin on vain yksi huollettava ja olen muistanut ottaa mukaan namppaa ;P
Eilen aamulla olin valmis jättämään koirani seuraavalle vastaantulijalle sillä ne haukkuivat aivan lyttyyn yhden pienen valkoisen koiran. Koira tuli tien toisella puolella vastaan ihan yhtäkkiä auton takaa ja tämä oli Iitalle liikaa. Ei noin omalla puolella katuaan saa yllättäen ilmestyä auton takaa..En ehtinyt tehdä mitään, kun Iita aloitti rähinän ja Pikku Kakkonen tietysti perässä, vaikka sen haukkuminen oli lähinnä " että mitä mitä, mille tässä nyt haukutaan". Olin niin raivoissani. Tänä aamuna sitten olimme taas tyttöjen kanssa aamulenkillä kun vastakkaiselta puolelta tietä, talon pihasta, tuli yllättäen pörheä musta lapinkoira suoraan Iitan nenän eteen. Ja mitä Iita tekee, nostaa sekunniksi kuononsa maasta, vilkaisee koiraa ja jatkaa matkaansa!!! Mä en ymmärrä tuota koiraa aina välillä...Telma kurkkaa myös koiraa ja jatkaa kipsuttelua äitinsä perässä. Tällaista käytöstä aina, kiitos!!
2 kommenttia:
Heh, meilläkin tapahtuu juuri tuollaista ajottaista hihnaräksyttämistä.. syytä löytyy kyllä hihnat toisestakin päästä, mutta en ole löytänyt logiikkaa vielä siitä, että yhden lenkin aikana sille yhdelle/kahdelle koiralle räkytetään niin maan vietävästi, mutta muita vastaantulijoita ei edes huomata.. Ja yleensä seuraavan kerran tämä vastaantulija, joka oli saanut kamalan haukkuryöpyn niskaansa, ei herätä taas minkäänlaista reaktiota. Olisi se jännä päästä parsonin päähän edes yhden lenkin ajaksi :D
Mutta menestystä teille lenkeille, ja kiitos näistä tarinoista! Minusta on vieläkin mukava lukea kuulumisianne.
-noora
Kiitos Noora, mukava tänne on kirjoitellakin kun on taas aikaa enemmän käsissä :) Mä olen tarkkaillut omaa käytöstäni näissä ohitustilanteissa ja tsempannut oikein tosissani niiden parantamiseksi mikä onkin tuottanut tulosta, mutta aina nää reissut vie hetkeksi tilanteen pahemmaksi. Jospa joku kerta tosiaan löytäisi sen logiikan näitten pienten valkoisten käyttäytymiseen...
Lähetä kommentti