24.1.08

agitreenistä ja raivioita

Meidän eiliset agitreenit menivtä oikein mallikkaasti. Iita osaa jo esteitä sen verran hyvin, että mun täytyisi vaan luottaa sen tekemiseen paljon enemmän. Nyt jään usein aivan turhaan varmistelemaan ja silloin meillä molemmilla menee pasmat sekaisin. Tähän väliin on pakko kertoa juttu pasmojen sekaisin menosta. Petruksen äiti oli kyläilemässä tyttärensä luona ja kertoi tyttärelleen jotain juttua joka loppui sanoihin: sitten mulla meni pasmat sekaisin. Hetken kuluttua muutaman vuoden ikäinen tyttärenpoika kysyy kirkkaalla äänellä: "Menikö sulla mummi paskat sekaisin?" Yritä siinä sitten olla nauramatta...hehh Mutta takaisin meidän treeneihin. Aaltosen Mikko teroitti meille viime kevään parsonien agileirillä rohkeaa liikkumista koiran kanssa. Sain siitä silloin tunnustusta, mutta minne lie se rohkeus kadonnut...Mun täytyy todellakin alkaa uskoa siihen että en enää itse ole aivan tumpelo ohjaaja ja varsinkin siihen, että Iita kyllä osaa. Harjoituksessa oli myös hyppyneliö, jonka kaksi kulmaa kierrettiin ja lopuksi tehtiin välistä veto. Iita osaa niin upeasti tehdä pienet kaarrokset siivekkeiden ympäri että saimme olla esimerkkikoirakkona harjoituksessa! Tätä ollaan kyllä treenattu, kiitos Puusaaren Sarille hyvästä harjoituskuviosta. Kyllä se Iitan ja mun yhteinen sävel sieltä löytyy :)

Tänä aamuna olin sitten kaikkea muuta kuin tyytyväinen koirieni käytökseen. TAAS piti rähjätä yksi kultainennoutaja aivan pataluhaksi vain siksi, että se tuli yllättäen kulman takaaa, enkä ehtinyt reagoida tähän mitenkään. Kyllä tuli taas päivän hävetysannos täyteen heti aamusta. Seuraavan koiran ehdin nähdä itse ensin ja kutsuin Iitan vierelleni. Nyt kun namia satoi suuhun niin Iita ei sanonut pihaustakaan eikä Telmakaan tietenkään sillä se ei sano yhtään mitään ellei Iita aloita. Tätä koiraa saattoi jopa katsella ihan rauhassa ja sitten nenu kääntyi taas kohti minua. Seuraavana vastaan tuli setteri ja karvaton koira joka haukkui. Tähän haukkuun piti vastata vähän, muttei täysillä. Kontaktin sain kuitenkin ilman suuria sirkustemppuja ja pääsimme ohi ihan ok. Ei voi ymmärtää ei...

Ei kommentteja: