Tänään alkoi arki. Palasin töihin ja edessä on kokonainen työviikko. Hyvin sitä näköjään saa unirytmin raiteiltaan parissa viikossa. Tai mikä on raiteiltaan, enemmän puoli seitsemän aikaan herääminen on kummaa kuin ysiltä.. Loma teki enemmän kuin hyvää. Nyt tuntuu taas sille, että on jälleen elävien ja järjellisten kirjoissa. Ennen joulua olotila oli vähän toinen..Lomalla oli aikaa kuunnella kroppaa ja silloin vasta tajusin kuinka väsynyt todella olin. Kyllähän sitä sinnillä jaksaa, mutta totesin lomalla useaan otteeseen, että sellainen elämä mitä elin ennen joulua muutaman kuukauden ei ole elämää jota haluan elää. Työ on tärkeä osa elämääni ja voin vilpittömästi sanoa pitäväni siitä, mutta jos sen ohella en ehdi tehdä mitään muuta niin ei se ole elämää. Jos tekisin uuden vuoden lupauksia, lupaisin elää enemmän niin kuin oikeasti haluan. Haluan harrastaa ja nähdä ystäviäni, viettää aikaa myös avomieheni kanssa ja olla tasapainossa itseni kanssa. Järkyttävä stressi ei taida olla hyväksi millekään näistä elämän osa-alueista..
Koirat nauttivat sydämensä kyllyydestä lomalla olosta. Oli paljon rapsuttajia ja sylejä joihin kiivetä, ja usein taisi suuhun livahtaa myös herkkuja joita kotona ei saa. Lomalla pääsi myös kirmaamaan metsään vapaana mikä on kaikista asioista huipuinta ja vielä huipumpaa se oli Kerimäellä, jossa seurana oli Tane-täti ja Luka. Tanhu oli niiiiiiiin ihana molempien likkojen mielestä. Telma pääsi nukkumaan Tanen kainaloon mikä taisi olla pienen riiviön loman kohokohta :) Me ihmiset nautimme hyvästä ruuasta, maaseudun rauhasta, pihasaunasta ja mielettömästä tähtitaivaasta. En muista milloin olisin seissyt pakkasessa pihalla ja ihaillut syvän tummaa taivasta miljoonien kirkkaiden tähtien loistaessa.
Perjantaina kävimme lenkillä Tarjan luona. Olipa tosi mukava nähdä Tarjaa ja koiria pitkästä aikaa. Oli aivan ihana talvipäivä. Aurinko paistoi pitkästä aikaa ja pakkasta oli muutama aste, täydellistä. Lauantaina Telmalla oli Helsingin kennelpiirin järjestämä pentukoulu ATD:n hallilla. Telma on niin huippu! Sen kontakti on loistava ja se todella keskittyy tekemiseen eikä haahuile hurjana muiden koirien perään, kuten joku eräs toinen joka on sukua..Jos neidin tekemisentahto on jatkossakin tuota luokkaa täytyy harkita tokon aloittamista neidin kanssa.
Iitan kanssa olimme treeneissä viime viikolla ja treenit menivät oikein mukavasti. Teimme harjoitusta jossa koiraa pyrittiin ohjaamaan ympyrän keskeltä esteeltä toiselle. Iita irtosikin mukavasti ja olin tosi tyytyväinen treeneihin, vaikka olin itse tosi väsynyt ja etukäteen hieman pelkäsin treenien sujumista. Koskaan kun ei pitäisi mennä väsyneenä treenaamaan...sen olen niin monta kertaa testannut, mutta tämä kerta näemmä oli poikkeus joka vahvisti säännön :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti