Olimme eilen illalla Iitan kanssa HAU Openissa epiksissä. Tällä kertaa ei tarvinnut miettiä millainen ilme korokkeella oikein onkaan. Osallistuimme mölliradalle kilapilun ulkopuolella ja kisaavien medien kisaan. Möllirata oli oikein kiva ja menevä veto, jossa ei ollut mitään ihmeellistä. Huolella siinä piti kuitenkin ohjata, niin kuin aina, tai sai hukattua koiransa. Minä en hukannut koiraani, mutta ohjasin Iitan kolmanneksi viimeiselle esteelle, puomille, huolimattomasti ja sehän tuli siitä ohi. Tässä rytinässä menivät pasmat aivan sekaisin molemmilta ja sen seurauksena puomin kontakti oli kamala ja viimeisen esteen Iita suoritti väärään suuntaan. Ennen tätä rata oli sujunut oikein mukavasti ja vauhdilla.
Kisaavien radallakaan ei ollut mitään kummaa. Samanlaista kivaa pyöritystä koko matka. Kepeille meno oli suoraan hypyltä ja vauhti oli tässä aika kova, mutta Iita haki ihan hienosti oikean välin ja alkoi pujotella. Keppien puolivälin jälkeen Iita näki silmäkulmastaan, että joku käveli sitä kohti keppien toiselta puolelta ja kääntyi katsomaan radalla kävellyttä tuomaria. Tämä tieteysti aiheutti sen, että Iita tuli kepeiltä pois kun rytmi meni sekaisin. Hitsit! Seuraavallakaan yrityksellä kepit eivät vielä menneet, mutta kolmannella kerralla pääsimme jatkaamaan matkaa ja lopun tulimme puhtaasti. Kyllä harmitti, mutta toisaalta todella hyvää treeniä Iitalle siinä, että radalla on muitakin ihmisiä ja he saattavat olla häiriöksi. Kepeillä tämä häiriöherkkyys vielä korostuu, kun se on edelleen niin epävarma este. Kotona olimme vasta vaille 23, mutta olipa taas hyvä treenihetki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti