Olimme tänään ihanassa aurinkoisessa säässä treenaamassa Marjun ohjauksessa Lohjalla. Päivän aiheena oli Petruksen toivomuksesta erilaiset ohjauskuviot, joiden treenaaminen oli todella hyödyllistä myös minulle. En millään meinaa muistaa mikä on vippi tai twisti, saksalainen ja jaakotus, saati että osaisin sellaisen tehdä oikeaan paikkaan ja vielä oikein. Valssi, persjättö ja takaaleikkaus on jo hallussa, mutta niiden treenaaminen on aina hyödyllistä. Petrus sai aloittaa näillä kolmella viimeisellä Raivon ja Sanin kanssa, mutta pääsi kokeilemaan niitä myös Ormin ja TIrin kanssa sekä tietysti ikioman Tempun kanssa. Tosi hienosti Petrus saikin kaikki ohajukset menemään, jopa Telman kanssa joka ei osaa vielä hakea esteitä. Telma näytti osaamistaan varsinkin upeilla irtoamisilla putkelle takaaleikkauksella. Se ei vilkaissutkaan taaksepäin vaan kiisi satasta putkeen. Ja ärsyttävän hyvin Petrus sai kaikki kuviot kulkemaan vaikkei todellakaan ole niitä ennen harjoitellut ;)
Minä pääsin vetämään samoja kuvioita Raivon ja Iitan kanssa. IIta oli taas vähän hitaissa tunnelmissa, mutta lelun kanssa rataa tehtyämme vauhti oli taas aivan toista.
Näiden kuvioiden jälkeen vuorossa oli jaakotus, saksalainen, vippi ja twisti. Sen verran niitä hinkattiin, että ehkä muistan niiden erot nyt! Ohjaustreenin lisäksi Marju kertoi hyvin, että miksi ja millaisissa tilanteissa mitäkin ohjausta kannattaa käyttää. Aivan loistavaa! Petrus meni näitä treenejä taas Sanin ja Tirin kanssa ja minä menin Raivon ja Ormin kanssa. Mulle eniten päänvaivaa aiheutti jaakotus ja vippi, jolloin tennarit piti olla koko ajan menosuuntaan, mutta yläkroppa vippasi koiran oikealle taakse hypyn yli. Täytynee ottaa niitä Petruksen lupaamia juoksutekniikkatreenejä piakkoin! Petruksella suurin ongelma oli oman liikkeen ajoitus, mutta hienosti ohjaukset kulkivat. Taisimme Marjun kanssa mutista radan reunalla, että epäreilua kun jotkut vain osaavat liikkua niin hyvin jo luonnostaan..
Meille molemmille jäi loistomieli näistä pitkistä iltapäivätreeneistä ja hymy korvissa ajelimme takaisin Helsinkiin. Iso kiitos Marju! Ei taida likoillakaan olla valittamista iltapäivästä, sillä sen verran reporankoja parsoneita vetää unta tässä sohvalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti