Viikonloppu meni Tuorlassa Parsonyhdistyksen järjestämällä agileirillä. Jälleen kerran järjestelyt ja meininki leirillä oli huippuluokkaa, iso kiitos tästä agitoimikunnalle! Lauantaina olimme Iitan kanssa Noora Salosen koulutuksessa, ja jälleen kerran minun suurin haasteeni, oli kroppani suunnassa. Tällä kertaa rintamasuunta pysyi ihan ok, mutta kädet huitoivat mihin sattuu ja väärälle puolille treenin alkumetreillä. Kun sitten sain juonesta kiinni = tajusin kumpaa kättä käytetään missäkin vaiheessa, alku sujui loistavasti. Koira jätettiin ykkösesteen taakse ja itse mentiin nelosesteelle kutsumaan koiraa. Ja kyllä se koira sieltä tuli kaikki esteet oikeassa järjestyksessä, kun oma ohjaus oli kohdallaan! Suurin ahaa-elämys mulle tässä oli, että koira ohjattiin kakkosesteelle näyttämällä vastakkaisella kädellä päin estettä eikä esteen suuntaisesti, hämmentävää mutta toimi! Tätä treeniä täytyy kyllä treenata joskus omalla ajalla! Toinen viikonlopun suuri herääminen omalla kohdallani oli takaakierrossa käytettävä keilaaminen, jolla tyrkätään koira kiertämään kauempaa. Toimi aivan loistavasti, joten tätä tulen kyllä käyttämään jatkossakin.
Sunnuntaina olimme Iitan kanssa Niina-Liina Linnan radalla treenaamassa. Olin haljeta onnesta, kun Niina-Liina sanoi treenin päätteeksi, että Iita osaa tosi hyvin hakea esteitä eikä siinä ole korjattavaa, kunhan saadaan kepit kuntoon, ja että minä ohjaan tarkasti ja huolellisesti koiraa!! Itse treeni oli tosi mukava ja kivan haastava. Oikeaa pyöritystä ja toisaalta pitkiä vientejä ja takaakiertoja. IIta oli lauantaina taas vähän sitä mieltä, että jää kesken radan poseeramaan, mutta sunnuntaina se keskittyi täysillä tekemiseen.On se aika kumma tyyppi.
Petrus ja Telma olivat Marjun treenattavina molempina päivinä. Molemmat olivat tosi taitavia. Telma meni vaikeimmatkin vedot joka kerta, kun Petrus oli oikeinpäin oikeassa paikassa. Kovin monia toistoja telma ei vielä kestä, mutta kuitenkin riittävän monta jotta ohjaaja sai aina konseptinsa järjestykseen :) Luulen, että Petruksen viikonlopun sana oli rintamasuunta.
Sunnuntai-iltana naama auringon jäljiltä hehkuen palasimme kotiin ja hyvä että jaksoimme raahautua kolmanteen kerrokseen väsymyksen painaessa jäseniä. Koirat luovuttivat ja kävivät nukkumaan heti sisälle päästyämme ja minäkin jo yhdeksän jälkeen. Kyllä tää treenaaminen on rankkaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti