Telma on saanut muutaman viime päivän aikana "ulkopuolisilta" ihmisiltä lempinimiä. Lauantaina olimme Tempun kanssa ensimmäisessä virallisessa näyttelyssä Somerolla, jossa Telma osallistui pentuluokkaan. Neiti käyttäytyi oikein hienosti, mitä nyt pannan ollessa liian kireällä se veti kävellessä muutamat voltit ja suorastaan lensi tuomari Maija Mäkisen syliin pusuttelemaan, kun tuomari tuli katsomaan pentuja lähempää. Mäkinen asetti pikku "Hyrrän" niinkuin hän Telmaa kutsui narttupentujen kakkoseksi. Ei ollenkaan hassumpaa :)
Eilen Telmalla alkoi agilityn alkeiskurssi. En ole ikinä nähnyt innokkaampaa pikku neitiä tai no taisi se Iitakin käydä yhtä kierroksilla ennen. Telma oli niin innoissaan tekemässä ensimmäistä hyppyharjoitusta, ilman hyppyä tosin, että se pamautti esteen jälkeen olevaan putkeen ihan täysillä. Tosi hienosti haettu! Sen kanssa olemme treenanneet muutaman kerran hyppy, hyppy, putki yhdistelmää niin tottahan mini sen muisti. Telman kanssa on ihan samanlaisia haasteita kuin Iitankin kanssa samanikäisenä eli kontaktin saaminen ja maltti. Vaarsinkin tuo jälkimmäinen. Kontaktin saaminen Telmaan on Iitan verrattuna äärimmäisen helppoa, mutta se odottaminen on aivan tuskaa pienen mielestä. Treeneissä on niin kivaa ettei millään malttaisi odottaa omaa vuoroaan ja sitten vielä lupaa lähteä. Telman vauhti oli kyllä harjoituksissa huikea. Toinen opettajistamme sanoikin, että tuon mä haluan kyllä nähdä radalla! Nii-iin... Neidin innokkuus ansaitsikin hänelle jälleen uuden lempinimen "Intopiukee". Kieltämättä aika kuvaava. Innolla täällä jo odottelemmekin ensi viikon treenejä, mutta sitä ennen käymme tekemässä pieniä harjoituksia jo omalla porukalla.
Iitan kesäkausi avataan tänään. Meillä vaihtuu opettaja, mikä on vaihteeksi ihan mukavaa. Saa nähdä millaisia harjoituksia hän on varannut meille illaksi. Iitan flegmaattisuudesta ei ole onneksi ollut enää pitkään aikaan mitään merkkejä. Kaikki tehdään taas satalasissa ja innolla. Tällaisen koiran kanssa on paljon mukavampi harrastaa, kuin sellaisen jota piti innostaa koko ajan. Onneksi se oli vain joku vaihe.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti