Kaikkensa antaneet

Meillä oli aika väsynyttä porukkaa sunnuntai-iltana. Enkä kaikista vähiten väsynyt ollut minä..Leirillä oli kyllä mukavaa! Paikka oli mukava, mitä nyt meidän huoneen yhteiset tilat olivat aivan järkyttävässä kunnossa kun sinne saavuimme – kossupullo, kaljapulloja, röykkiö likaisia astioita ja muita tavaroita pitkin poikin keittiötä ja olohuonetta. Ärsytti aloittaa leiri natisemalla, mutta siitä oli se hyöty että tilat siivottiin pikimmiten, kun siitä kävin sanomassa. Hajukin oli melkoinen, vanha viina ja rööki eivät ole niitä kaikkien vastaanottavimpia tuoksuja.

Petrus ja Telma pääsivät harkkaamaan meistä ensimmäisenä. Olin treeneissä mukana apuohjaajana ja kaksikon meno näytti oikein hyvälle. Jonkinverran virtaa on tuossa pikku Hyrrässä. Meillä oli Iitan kanssa lauantaina Marin treenit ja pääsimme opettelemaan radan pätkä suorittamista eri tavoin. Viimeiseksi teimme koko radan vapaavalintaisella tavalla. Mua jäi niin paljon harmittamaan, kun en yhdessä kohdassa malttanut jäädä odottamaan Iitaa tarpeeksi kauan ja se meni sitten väärälle esteelle. Muutoin olisi tehty nolla, ainakin siihen mennessä rata meni hyvin. Plääh. Harjoittelimme twistiä, jaakotusta ja saksalaista. Mä onnistuin tekemään myös yhden käden twistin onnistuneesti vaikkei sellaista taida olla olemassakaan ;P Mari nauroi ja sanoi, että aika upea yhden käden twisti, sellaista ei moni osaakaan! Oli myös huippua kuulla Marin sanovan että "Sussa on asennetta, perkele!" Sitä pitänee olla, että pärjää :) Mari sanoi myös lohdullisesti, että nopean koiran kanssa kehitys on hitaampaa, mutta lopputulos sitten yleensä hyvä. Siihen täytyy uskoa. Sunnuntain Mikon treeneissä alkoi väsymys ja kuumuus jo painaa Iitan tassuissa ja se oli jopa aika hidas. Hankala ohjata sitä sellaisena varsinkin kun väsymyksen ohella sen motivaatio häviää ja se etsii sijaistoimintoja kuten maan haistelu. Mikon treeneissä parasta antia oli flipin opettelu, joka lopulta menikin suorastaan hienosti, sekä tiukkojen käännösten harjoittelu. Mun täytyy oppia sitä ajoitusta paremmin, mutta siihen ei auta muu kuin treenien myötä tullut kokemus. Kaiken kaikkiaan oikein loistava viikonloppu jälleen. Mukavia ihmisiä, hyviä treenejä ja mieletön sää, ei voisi kivempaa olla!

Maanantaina Telmiitillä oli jälleen omat treenit joissa tilliäinen suorittikin jälleen kaikki harjoitukset innolla. Puomin kontaktin harjoittelussa se on edistynyt hurjasti ja tarjoaa jo oma aloitteisesti siellä pään nyökäytystä. Kepit menevät verkkojen kanssa jo aivan loistavasti. Telma on selvästi löytänyt niille rytmin. Iitan eiliset treenit menivät myös hyvin. Meidän uusi ohjaaja kommentoi Iita menoa seuraavasti: " Ihan sairaan nopee!" ja "On se mieletön tykki!". Niinhän se on :) Kun vaan mä opin sitä ohjaamaan ja pysyn sen mukana. Heh Eipä todellakaan lopu haasteet ihan näin alkuunsa....