Päivät ja viikot kiitää sellaista vauhtia etten oikeasti pysy perässä siinä mikä päivä on menossa. Vuorokaudenajoistakin olen ihan pihalla, sillä aina kun nenääni ehdin ulkona käyttämään on pimeää. Liika työnteko saattaa myös olla tähän syynä.. Eilen menin nukkumaan kahdeksalta, kun siihen oli mahdollisuus!! Ja heräsin todella vasta puoli kahdeksalta kun oli pakko. Muutoin olisin nukuskellut vielä helposti muutaman tunnin...kertooko tämä kenties siitä, että kroppa kaipaisi lepoa.. ;P
Telman pentukoulu meni ihan super hyvin. Neiti osasi jo kaikki treenattavat asiat, mutta tällaisessa tilanteessahan niitä ei ole ennen tehty. Pikku Kakkonen osaa hienosti istua ja katsoa silmiin käskystä. Tätä ollaankin opeteltu heti siitä lähtien kun miniäinen tuli kotiin. Eli ruokakupille saa mennä vasta kun istutaan ja lupa tulee silmiin katsomalla. Tällä tavoin Iitakin on oppinut, että mitään ei saa/tapahdu ennenkuin pyrstö on maassa ja katsekontaktin kautta saatu lupa. Voin kertoa, että tämä on todella hyödyllinen tapa monessa asiassa. Eikä kimpussasi ole pomppiva parson aina kun se haluaa jotain...Telma on tosin viime viikkojen aikana ottanut repertuaariinsa myös komentamisen. Kovasti neiti koittaa haukkumisella saada tahtonsa läpi. Vielä ei ole onnistunut eikä tule onnistumaan, mutta Telma sinnikkäästi jatkaa. No, sekin loppuu aikanaan. Ainakin äitinsä sen lopetti. Paitsi agikentällä...Siellä Iita pitää niin kovaa mekkalaa ettei mitään rajaa. Viime treeneissä se veti taas sellaiset kierrokset päälle ettei aikoihin ole sellaista pyörremyrskyä meidän treeneissä näkynytkään. Täytyy ottaa taas rauhoittumisharjoitukset ohjelmaan treeneissä.
Telma oli taaperokoulussa pääasiassa oikein hienosti. Välillä piti vastata toisten haukkuun ja veikka Tor oli superärsyttävä, mutta muutoin neiti keskittyi ihailtavan intensiivisesti treeneihin. Telma on niin ahne, että kontaktin saaminen siihen lihapullalla on iisi juttu. Äitinsä oli aivan toista maata. Iitan pentukoulussa eniten aikaa meni siihen, että neitiin sai edes sadasosasekunniksi kontaktin. Saa nähdä kuinka Telma käy kunhan se vähän kasvaa. Huomaa, että se kasvaa ja kehittyy ja maailma muuttuu samaa tahtia epäluotettavammaksi paikaksi. Tänäkin aamuna piti ihan varmuuden vuoksi pörhistellä vähän niskakarvoja kun raksamies nousi autostaan. Ihan pöljä likka, mutta näinhän se on että tieto lisää tuskaa ;)
Tänään Telman taaperokoulu jatkuu, mutta mie en sinne pääse mukaan. Onneksi Petrus oli viimekin kerralla "ohjaksissa" sillä Telminaattorista tulee Petruksen agitykki ;P Menen hetkeksi rauhoittumaan Cantores Minoresin joulukonserttiin yhdessä ystäväni kanssa. Huomeniltana pitääkin sitten taas tehdä töitä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti