Meillä oli Iitan kanssa tosi rauhaisa viikonloppu. Petrus lähti reissuun perjantaina joten olimme jälleen viikonlopun kaksin. Perjantai-illan rojotimme molemmat sohvalla käpälät kohti kattoa ja köllimme väsymystä pois. Lauantaina jouduin soittamaan eläinläkärille, kun perjantaina ei kukaan soittanutkaan ja varmistanut onnistuuko reseptin uusiminen puhelimitse. Apexilla oli jälleen loisto palvelu ja kävi ilmi, että Käpylän apteekki oli perjantaina mennyt jo kiinni kun ell oli yrittänyt soittaa, mutta lauantaiaamuna sinne oli jo soitettu uudemman kerran. Lähdin kauppa-apteekkikierrokselle, jonka jälkeen kävimme Iitan kanssa pienellä lenkillä. Edelleen se nilkutti, joten kävimme ihan lyhyen keikan. Iltapäivällä otimme vielä päikkärit kun unetti niin. Illalla kävin ystävimme luona pyörähtämässä, mutta olin jo ajoissa kotona.
Sunnuntaina edessä oli väistämätön, mitä olin siirtänyt eteenpäin koko viikonlopun, siivous. Aloin toimeen heti herättyäni ja vähän yli puolen päivän koti oli siisti. Ihana tunne!Alkuiltapäivästä Reetta tuli lounaalle. Iita oli onnesta soikeana, kun ystävä tuli pitkästä aikaa käymään. Ruuan jälkeen kävimme taas pienellä lenkillä jolloin Iita jo hetkittäin käveli ihan normaalisti. Loppuiltana emme tehneetkään taas muuta kuin makoilimme sohvalla. Iita nukkui ja minä luin. Ihanan rentouttava viikonloppu. Paitsi yksi ei niin rentouttava asia tapahtui perjantaina päivällä. Meidän pesukone hajosi!! Voi jee. Kiva rahareikä, kun ei oikein ilmankaan voi olla. Olisihan tässä monta asiaa johon tuonkin rahan olisi voinut säästää mm. elokuinen Englannin matka tai häät. No, ei voi minkään, jospa alennusmyynistä vielä löytäisi jonkun koneen edukkaaseen hintaan.
Tänä aamuna satoi vettä, kun kannoin rimpsessan ulos. En ole antanut sen nyt kirmata portaita sillä rappukäytävä on liukas enkä halua sen satuttavan itseään lisää. On muuten yllättävän raskasta kantaa yhdeksän kiloista koiraa kainalossa monta kertaa päivässä kolmanteen kerrokseen. Yllättäen se käveli sateessa ihan normaalisti! Otti muutaman laukka-askeleenkin, joten kyllä se siitä paranee. Kadun päässä se sai vainun ja lähti hurjaa vauhtia jäljestämään. Ajattelin että no mennään nyt, kun sen elo on viime viikon ollut niin mälsää minilenkkeilyä. Se jäljesti taas tarkkaan ja teki kaikki pienetkin mutkat mitä tämä jäljestettävä eläinkin. Kuvittelin kallion takana nököttävän jäniksen tai villikanin, mutta repesin täysin, kun neiti pysähtyi ja mutkan takana seisoi uroskoira! Uroksen nähtyään Iita alkoi huutaa samalla tavalla kun se huutaa riistan perään. Taitaa juoksu olla aika hyvässä vaiheessa, kun pitää noin ukkoin perässä juosta ;P Olisikohan tästä uudeksi lajiksi, uroksenjäljestys...hehhe
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti