Parsonrussellinterrieri Iitan, Telman ja Presson elämän iloja ja suruja
19.2.07
jeeeeeeeeeeee
Meillä meni agiharkat tosi hyvin!! On ihan mielettömän hyvä mieli :) Meitä ei ollut paikalla kuin kaksi koirakkoa, me ja Anne-Maria Pixien kanssa. Saimme harjoitella ihan rauhassa lyhyitä harjoituksia eikä tarvinnut stressissä kaahata pitkää rataa. Anne-Maria oli apuohjaajana ja palkkasi Iitaa, mikä auttoi huomattavasti siihen ettei Iita roikkunut hihassani. Ja huomionarvoista oli myös se, että minä olin rauhallinen!! Iitakin oli näin ollen ihan rauhassa. Edelleen se nuuskutti nameja, mutta tuli kyllä iloisesti kutsusta luokse, ilman raivaria. Tällaisia treenejä meille lisää! Huomenna Anne-Maria lupasi olla taas apuohjaajana ja teemme sitten vain lyhyen harkan niin, että se onnistuu. Kyllä tää tästä varmaan sittenkin lähtee, vaikka epätoivo on kyllä jo vilahtanu mielessä useampaan kertaan...Meidän vaan pitäisi päästä harjoittelemaan tuollaisissa tilanteissa missä Iita ei pääse paineistumaan liikaa ja pystyy keskittymään oppimiseen eikä riehkaamaan. Sitten kun homma sujuu niin paineistusta voi lisätä, sekä Iitalle että mulle. Näinhän se ideaalitilanteessa menisi. Mutta joka tapauksessa, tästä on hyvä jatkaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Voi kun tutun kuuloista... Ei muuta kuin lyhyitä harjoituksia, paljon onnistumisia ja paljon KIVAA. Iitakin on vielä niin nuori :) Välillä myös muistatte pitää treenitaukoja ja olla vaan. Pidä myös hyvä huoli koiran lihashuollosta (sanoo jälkiviisastunut)
Lähetä kommentti