Iitalla oli eilen ihana ilta. Pidimme ystäviemme kanssa fondue-illan ja Iita sai paistatella seitsemän vieraan huomion keskipisteessä ja siitähän prinsessa nautti täysin siemauksin. Siitä näki niin selvästi miten se oli fiiliksissään, kun aina oli joku rapsuttamassa ja juttelemassa. On se hauskannäköistä, kun isot miehet ovat kontillaan lattialla ja höpöttelevät pienelle koiralle :) Heh, mutta Iitalla on sellainen vaikutus. Iita sai myös paljon kehuja siitä miten hienosti se osaa olla. Se on jotenkin niin hienovarainen ja huomaamatonkin vaikka se olisi ihan vieressä. Ja hetkessä se ottaa ihmiset omikseen jos se on vaan sitä mieltä, että tää on hyvä tyyppi. Ei paljon neitiä ujostuta. Se on kyllä loistava piirre siinä. Tosin ne ihmiset jotka jäävät sitä kadulla tuijottamaan saavat kyllä silmillensä haukut. Sillä tavalla herkkähipiäinen on tämä ipana. Se haluaa itse valita ihmiset kehen haluaa tutustua ja se on mielestäni ihan ok. Vaikka sitten nämä tuijottamaan jääneet ihmiset sitten loukkaantuisivatkin. Ei kaikkien kanssa tarvitse olla kaveri.
Viime viikolla kun olimme ulkona, vastaan tuli nainen jonka nähdessään Iita oli katketa, kun sen häntä heilui niin. Koskaan aiemmin emme olleet kyseistä naista tavanneet, mutta Iita oli sitä mieltä, että tää täti on mukava, moikataan. Täti tietysti riemastui pienestä häntää heiluttavasta koirasta ja rapsutteli Iitaa sitten hyvän tovin siinä jalkakäytävällä. Kävi ilmi, että nainen on aina ollut koiraihminen, mutta nyt eivät voi miehensä kanssa ottaa koiraa, kun vävypoika on niin allerginen etteivät he voisi tulla käymään anoppilaan jos siellä olisi koira. Toivottavasti kukaan läheisistäni ei sairastu allergiaan, sillä en osaisi kuvitellakaan elämääni ilman koiraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti