Lady in Pink

Telma oli viime viikonloppuna näyttireissussa Latviassa Tarjan, Helin - Staran omistaja, Staran ja Jykän kanssa. Minun piti lähteä mukaan, mutta en päässyt samalle viikonlopulle sattuneiden hautajaisten vuoksi. Onneksi tuo reissulikka pärjää vallan mainiosti ilman minuakin.

Matka täytti odotukset Telman osalta, se sai sertin jota lähti hakemaan, ja näin ollen Telmasta tuli Latvian Muotovalio. Paljon paljon onnea rakkaalle Härvelille ja tietenkin Tarjalle. Pikkusisko Stara (T-T Tähdet Tähdet) oli kumpanakin päivänä ROP, mutta koska likka on vielä niin nuori se ei voinut ottaa vastaan "tavallista" sertiä vaan sai junnusertin ja näin ollen serti siirtyi Telmalle. Jykä sai myös junnusertin ja oli lauantaina urosten 2. Kehässä ei tosin ollutkaan kuin 2 urosta, mutta upeaa silti! Kyllä meidän Iitalla on upeita kakaroita!

Tuliaisina Telmalla oli sertiruusukkeiden lisäksi pinkki pikkupullo ihan oikeaa shampanjaa, wau. Tarja sanoi, että pullo oli pakko ostaa kun se näytti niin Telmalle :)

Malliainesta

Presso oli viime viikon MeNaisissa yhdessä Anna-Liisan kanssa. Juttu on tehty ennen joulua, joten minimies on vielä minimies. Hyvä kuva molemmista!

Pakkasen keskeltä päivää

Onhan tässä jo taas reilu kuukausi vierähtänyt niin ettei meidän poppoosta ole blogissa kuulunut pihaustakaan. Se ei kyllä tarkoita sitä etteikö mitään olisi tapahtunut. En tiedä miten tämä kirjoittaminen tuntuu niin hankalalle nykyään. Täytyy varmaankin vaihtaa WP:hen, kun tää blogger tökkii niin paljon ja se vie kaikki kirjoitushalut. Ehkäpä meillä on muutto edessä vielä tässä talvella.

Kaikkien kanssa ollaan treenattu enemmän tai vähemmän. Poika pahanen on jäänyt vähimmälle huomiolle agin suhteen, mutta se asia korjataan! Iitan kanssa on ollut viresäätöä enemmän tai vähemmän. Kierrokset nousevat hurjan korkealle, mutta vire myös laskee nopeasti ellei palkkaa tule lyhyin väliajoin ja sen pitää olla aina se paras palkka ikinä. Nämä asiat mielessä pitäen vauhtia on taas alkanut löytymään. En oikein käsitä minne se edes katosi, mutta pääasia että se on taas löytynyt. Sunnuntain treeneissä eräs treenikaveri totesikin, että piti ihan katsoa, että olihan se Iita kun se meni niin lujaa. Iita on ihana!

Telman kanssa on välillä tosi raskasta sen intensiivisyyden vuoksi. Täysillä tekeminen on Telman paras ja kamalin puoli. Pakkohan sitä on rakastaa juuri siksi, mutta kyllä sen kiljuapinan kanssa saa välillä laskea tuhanteen jottei itsellä kiehahda samassa tahdissa. Ihanaa sen kanssa on se, että se jaksaa paljon toistoja eikä huomio herpaannu muualle. Ja onhan se sitten kotioloissa maailman herttaisin ja huomaamattomin tyyppi, joka kyllä mielellään kaivautuu kainaloon unille minne se pienen kokonsa puolesta mahtuukin hyvin.

Presso on edelleen superhurmuri. Se on kaikessa mukana, ja varsinkin jos mä teen kotona jotain, niin Presso on siellä. Kovin isokokoinen siitä ei näyttäisi tulevan sillä nyt lähes 7 kk iässä se on Telman kokoinen. Aika ihana juttu. Kuonoon on tullut jo vhän jyhkeyttä niin ettei se näytä ihan puikolle, mutta koipia riittää, niin että Presson yksi lempinimi onkin Herra Pelkkää Säärtä.

Tässä yksi kuva meijän porukasta. Hyvin kuvaava kuva: Presso ja Telma seuraavat kiinnostuneina, että mitä tässä nyt touhutaan, mutta Iita tuntuu toivovan, että voisitko jo antaa mun nukkua.

Vuoden viimeiset ja ekat bileet

Vaihdoimme vuotta maalaismaisemissa, joissa sekä ihmiset että koirat pääsivät nauttimaan hyvästä seurasta, metsässä ja jäällä tehdyistä kävely/juoksulenkeistä kukin mieleisensä askellajin mukaan, erinomaisesta ruuasta, takkatulesta, pitkistä unista sekä rennoista hetkistä siskonpedissä leffan äärellä. Aika nasta reissu, tullaan uudestaan!

Oikein hyvää uutta vuotta!

Vuoden viimeistä päivää viedään, joten on aika kiittää kaikkia ystäviämme karvanlaatuun katsomatta kuluneesta vuodesta. Iso kiitos, että olette olleet elämässämme tänä(kin) vuonna. Toivottavasti tuleva vuosi 2011 on onnellinen!

Vihdoinkin!

Paljon olemme taas ehtineet kaikenlaista blogihiljaisuuden aikana. Suurin syy hiljaisuuteen on blogin ryttyily. Pitkäpinnaisena jaksan kokeilla kirjautumista tasan kaksi kertaa ja jos ei onnistu niin saa olla. Jotain samaa tuntuu olevan koirissa ja emännässä, nollasta sataan ja takaisin ennen kuin kanssaeläjät ovat edes silmiään räpäyttäneet. Yhdistelmänä mitä parhain. Onneksi on tuo tasapainottavaelementti jakamassa arkea meidän kanssa. Tai no, ei isäntäkään mikään viilipytty taida olla, mutta muihin verrattuna kyllä.

Presso kasvaa kohisten. Tällä hetkellä taitaa tosin olla lähes pelkkiä koipia koko koira. Seisomista ollaan treenattu aina kun ollaan muistettu. Olen koittanut katsoa pentunäyttelyitä vuoden alkuun, mutta tosi huonosti niitä näyttää olevan. Hampaiden vaihtuminen on jo hyvässä vauhdissa. Ihan on jo ison miehen hieno hymy edessä. Mörkökausi tekee tuloaan. Lähes kaikelle pitää rätistä ennen kuin se on todettu vaarattomaksi. mm. eilen illalla järkyn sätkyn aiheuttivat mun jalat, jotka olivat unien aikana ilmestyneet aivan herran läheisyyteen. Presso nukkuu lähes poikkeuksetta yön mun kainalossa peiton alla ja meidän välissä. Viime viikolla olin työreissussa yhden yön, josta aiheutui Pressolle kriisi. Se oli hakenut ja hakenut nukkumapaikkaa, kun ei ollutkaan sitä kainaloa ja ihmisten väliä minne köllähtää.

Velipoika Pattonia kävimme moikkaamassa joitakin viikkoja sitten. Pojat pistivät hurjaa rallia Pattonin takapihalla kunnes karvattomammalle versiolle tuli kylmä ja siirryimme sisätiloihin. Siellä ei enää kylmä hyydyttänyt Pressoakaan ja sama ralli jatkui. Patton on edelleen aivan ihana ja komea. Pressoon verrattuna se näyttää paljon raskaammalle, kun karvaa on paljon enemmän. Korkeudeltaan pojat olivat samankokoisia.

Telma on ollut viime päivät rasittava. Sillä on ollut juoksu nyt toista viikkoa ja neiti kireistä kirein oikein hehkuu tiukkaa pinnaa. Presso ei vielä onneksi tajua juoksusta mitään vaan yrittää saada mamansa pelaamaan kanssaan, johon Telmalla menee hermo. Iitalle Telma jäykistelee ja käy härräämässä. Iita vain kääntää päänsä ja on kuin Telmaa ei olisikaan. Iita on loistava diplomaatti. Tosin tänä aamuna soppaa hämmensi myös Presso, joka saikin keiton kiehahtamaan muttei onneksi palamaan pohjaan. Sain hätistettyä likat toisistaan loitommalle ja Pressonkin muualle. Ihana rauha säilyi parisen tuntia kunnes mr hämmentäjä taas heräsi ja pisti tivolin pystyyn.

Iitan kanssa ollaan käyty treenaamassa parisen kertaa viikossa. Täytyy aloittaa kisaaminen taas aktiivisesti ensi vuoden puolella. Kontaktit sujuvat tosi hyvin ja pikkuhiljaa myös sylkkärit. Iitahan osaa ne tosi hienosti, mutta mä onnistun lähes aina olemaan väärässä paikassa väärään aikaan ja ohjaamaan vielä väärin. Periksi en kyllä ole vieläkään antanut. Iitalla on ollut draivia ja vauhtia tosi kivasti viime viikkoina. Samaa en kyllä voi sanoa itsestäni. Kaikkea ei voi laittaa pimeyden piikkiin vaikka haluaisinkin. Olisi helpompaa kun olisi joku jota syyttää. Harmi vain, että syyllisen näkee peilistä monta kertaa päivässä.

Ensi viikonloppu kuluukin Voittaja-näyttelyssä vaikkei siellä yhtään ikiomaa koiraa olekaan näytillä. Kehään pääsen kyllä sunnuntaina, kun vien näytille Iitan ihanaisen pojan Jykän. Kuullaan taas ellei me hautauduta hankeen!

Puuhaa sata lasissa

Olimme eilen Presson kanssa seurahenkilökuntana, kun perheen isäntä oli työkeikalla mätsärissä. Ennen mätsäriä paikalla veti näyttelykoulutusta yksityisopetuksena Minna Palonen. Emme olleet ilmoittautuneet opetukseen, mutta Minnalla oli pieni hetki ennen tuomaroinnin aloitusta, joten hän ehti katsoa pikkumiehen otteita niin pöydällä kuin liikkeessäkin. Pöydällä koplatessa Presso ei olisi millään malttanut olla aloillaan, kun ihmisiä pitää pusuttaa niiden ollessa lähietäisyydellä. Uuden ihmisen kohtaaminen ei jännitä ollenkaan ja pöytä on oikein nasta paikka oleilla. Varsinainen seisominenkin sujui todella hienosti. Asennossa on toki vielä paljon hiomista, mutta esiintymisen lahja taitaa tällä jäbällä olla. Kävelykin sujui suuremmitta venkoiluitta ja Minnan kommentti olikin, että liikkuu erittäin hyvin ikäisekseen. En ymmärrä miten noin pieni voi osata noin hienosti ja niin vähällä treenillä. Ihmepentu!

Äitinsä on sellainen härveli, että se asettaa haasteen opettamiselle. Telma ehtii siinä ajassa, kun toivot jotain, tarjota n. 10 asiaa, mikä tekee palkkauksen oikeasta ajoituksesta erittäin haastavaa. Mutta nopea sekin on oppimaan, nimittäin tiistaina agitreeneissä treenasimme Telman kanssa poispäinkäännöstä kahdella hypyllä ja jo kolmannella toistolla se irtosi upeasti ja suhtkaukaa poispäinkäännökseen. Taitava sähikäinen, joka kyllä saa välillä pinnan kiristymään. Telman viretaso nousee äärimmäisen korkeaksi treeneissä mikä taas asettaa lisähaasteen oppimiselle. Haasteet eivät meiltä kyllä lopu tämän porukan kanssa.

Iitan kanssa menemme vielä tänä iltana treeneihin. Mun illan tavoite on muistaa luottaa koiraan ja ohjata huolellisesti, ilman huitomatta. Tavoitteita on hyvä olla, mutta en tiedä miten tuon huitomattomuuden saavutan - jätän kädet kotiin?