Olimme eilen Presson kanssa seurahenkilökuntana, kun perheen isäntä oli työkeikalla mätsärissä. Ennen mätsäriä paikalla veti näyttelykoulutusta yksityisopetuksena Minna Palonen. Emme olleet ilmoittautuneet opetukseen, mutta Minnalla oli pieni hetki ennen tuomaroinnin aloitusta, joten hän ehti katsoa pikkumiehen otteita niin pöydällä kuin liikkeessäkin. Pöydällä koplatessa Presso ei olisi millään malttanut olla aloillaan, kun ihmisiä pitää pusuttaa niiden ollessa lähietäisyydellä. Uuden ihmisen kohtaaminen ei jännitä ollenkaan ja pöytä on oikein nasta paikka oleilla. Varsinainen seisominenkin sujui todella hienosti. Asennossa on toki vielä paljon hiomista, mutta esiintymisen lahja taitaa tällä jäbällä olla. Kävelykin sujui suuremmitta venkoiluitta ja Minnan kommentti olikin, että liikkuu erittäin hyvin ikäisekseen. En ymmärrä miten noin pieni voi osata noin hienosti ja niin vähällä treenillä. Ihmepentu!
Äitinsä on sellainen härveli, että se asettaa haasteen opettamiselle. Telma ehtii siinä ajassa, kun toivot jotain, tarjota n. 10 asiaa, mikä tekee palkkauksen oikeasta ajoituksesta erittäin haastavaa. Mutta nopea sekin on oppimaan, nimittäin tiistaina agitreeneissä treenasimme Telman kanssa poispäinkäännöstä kahdella hypyllä ja jo kolmannella toistolla se irtosi upeasti ja suhtkaukaa poispäinkäännökseen. Taitava sähikäinen, joka kyllä saa välillä pinnan kiristymään. Telman viretaso nousee äärimmäisen korkeaksi treeneissä mikä taas asettaa lisähaasteen oppimiselle. Haasteet eivät meiltä kyllä lopu tämän porukan kanssa.
Iitan kanssa menemme vielä tänä iltana treeneihin. Mun illan tavoite on muistaa luottaa koiraan ja ohjata huolellisesti, ilman huitomatta. Tavoitteita on hyvä olla, mutta en tiedä miten tuon huitomattomuuden saavutan - jätän kädet kotiin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti