Kaikkien kanssa ollaan treenattu enemmän tai vähemmän. Poika pahanen on jäänyt vähimmälle huomiolle agin suhteen, mutta se asia korjataan! Iitan kanssa on ollut viresäätöä enemmän tai vähemmän. Kierrokset nousevat hurjan korkealle, mutta vire myös laskee nopeasti ellei palkkaa tule lyhyin väliajoin ja sen pitää olla aina se paras palkka ikinä. Nämä asiat mielessä pitäen vauhtia on taas alkanut löytymään. En oikein käsitä minne se edes katosi, mutta pääasia että se on taas löytynyt. Sunnuntain treeneissä eräs treenikaveri totesikin, että piti ihan katsoa, että olihan se Iita kun se meni niin lujaa. Iita on ihana!
Telman kanssa on välillä tosi raskasta sen intensiivisyyden vuoksi. Täysillä tekeminen on Telman paras ja kamalin puoli. Pakkohan sitä on rakastaa juuri siksi, mutta kyllä sen kiljuapinan kanssa saa välillä laskea tuhanteen jottei itsellä kiehahda samassa tahdissa. Ihanaa sen kanssa on se, että se jaksaa paljon toistoja eikä huomio herpaannu muualle. Ja onhan se sitten kotioloissa maailman herttaisin ja huomaamattomin tyyppi, joka kyllä mielellään kaivautuu kainaloon unille minne se pienen kokonsa puolesta mahtuukin hyvin.
Presso on edelleen superhurmuri. Se on kaikessa mukana, ja varsinkin jos mä teen kotona jotain, niin Presso on siellä. Kovin isokokoinen siitä ei näyttäisi tulevan sillä nyt lähes 7 kk iässä se on Telman kokoinen. Aika ihana juttu. Kuonoon on tullut jo vhän jyhkeyttä niin ettei se näytä ihan puikolle, mutta koipia riittää, niin että Presson yksi lempinimi onkin Herra Pelkkää Säärtä.
Tässä yksi kuva meijän porukasta. Hyvin kuvaava kuva: Presso ja Telma seuraavat kiinnostuneina, että mitä tässä nyt touhutaan, mutta Iita tuntuu toivovan, että voisitko jo antaa mun nukkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti