Tarkkaavaisuus palkitaan

Telman vyötärö on kadonnut. Vielä tiistaina Telma oli tuomarikoulutuksessa mallina, mutta perjantaina huomasin että neidin olemus oli muuttunut. Se on niin sutjakka likka, että jo nyt se näyttää pönäkältä tankilta vaikkei ekstraa ole vielä paljoa tullut. Viimeistään nyt uskallan jo luottaa, että pikku Telmoja ja Enskoja on tulossa. Tai no ainakin yksi Tenzo. Emme ole vielä sopineet aikaa Telman ultralle Tarjan kanssa, mutta varmaan ensi viikolla olisi sen aika, kun astutuksesta tulee ensi sunnuntaina neljä viikkoa.

Telma on muuttunut muutenkin kuin vyötäröltään. Se ei riehu läheskään omaan härvelityyliinsä vaan mieluummin nukkuu ja ottaa iisisti. Edes perjantaina veliveikkosen vierailu ei saanut Temppua riehaantumaan. Joten toivoa sopii, että tiineys etenee hyvin ja heinäkuun puolen välin jälkeen Tarjalla vilistää pentuja.

Iitan kanssa olemme treenanneet agilityä pari kertaa viikossa ja irtoaminen alkaa paikoitellen jo onnistua. Palkka ei tule enää koskaan kädestä ja se on auttanut. Joko minä tai apuohjaaja heittää palkan tai jätän palkan jo valmiiksi maahan. Tämä on toiminut tosi hyvin. Virtaa on välillä taas enemmän kuin omaksi tarpeiksi, mutta kuumalla säällä Iitan moottori hyytyy verrattaen aikaisin, joten täytyy malttaa pitää treenit silloin riittävän lyhyenä jotta into säilyy.

Koin tuossa muuten ahaa-elämyksen viime treeneissä. Kun on radalla koko ajan päkiöillään, pääsee paljon nopeammin liikkeelle ja etenemään. Näinhän ne urheilijat liikkuvat ja syystä, ja vaikka mun liikkuminen on valovuoden päässä urheilijan liikkumisesta, niin hyvä alku tämä oivallus on. Tämä täytyy muistaa taas tiistaina, kun menemme treenaamaan...