Kiitäjät

Olimme tänään Iitan kanssa Ojangossa agikisoissa. PItkästä aikaa voisi sanoa, sillä mammiksen jälkeen starttasimme kaksi kertaa pääsiäisenä, mutta sitä ennen kisasimme 4.10.Olen ollut flunssan ja erityisesti nuhan kiusaama jo lähes viikon. Ottaen huomioon, että kotiportaiden kipuaminen saa hengen vinkumaan ja päässä kieppumaan, kotiin jääminen olisi ollut järkevää ja olin todella lähellä jäämässä kotiin, järki sanoi niin, mutta mieli tahtoi kisaamaan. Olo oli ja on kaikkea muuta kun kisakuntoinen, mutta en malttanut jäädä pois. Ei todellakaan järkevä päätös ja jaksan aina muille muistuttaa täyden parantumisen merkitystä ennen treenaamista/kisaamista, mutta...

Onneksi sää oli ihanan lämmin ja aurinkoinen. Pidin tiukasti kevyen fleeceni päällä, vaikka kanssakisaajani suurilta osin olivatkin t-paidoissa. Tuomarina tänään oli Anne Savioja, jonka radalta saimme lokakuussa viimeisen ykkösluokan nollan. Tälläkin kertaa rata näytti olevan mineillä todella mukava ja toivoin, ettei sitä muutettaisi. Eikä sitä onneksemme muutettu. Kävin tekemässä rataantutustumisessa muutaman kerran radan läpi, mutta sitten oli annettava hengityksen tasaantua. Olimme onneksi toiseksi viimeisenä lähtövuorossa, joten ehdin hyvin saada itseni järjestykseen. Iita oli aika veltossa vireessä. Se on aina reagoinut voimakkaasti lämpöön ja luulen, että tämä kevään ensilämpö sai Iitan vireen laskemaan.

Kaikesta huolimatta teimme kuin teimmekin nollaradan ja vielä juuri ja juuri alle ihanneajan. Olimme järkyttävällä räpellyksellä kolmansia ja se riitti luva-nollaan! Aikamoista. Itse vedosta jäi huono maku, sillä pystymme oikeasti paljon parempaan, mutta nousunolla on kuitenkin nousunolla. Iloitaan siitä.