Suuria linjoja

Tänään oli se iso päivä jota olemme odottaneet jo tovin - Iitan sterilisaatiopäivä. Päätin jo reilu vuosi sitten, että steriloitan Iitan. Se siirtyi kuitenkin tähän talveen, kun Badding-pentue päätettiin teettää. Sterilointi ajatuksen sai alulle Iitan voimakkaat valeraskausoireet. Vaikkei se koskaan tehnyt pesää, hoitanut tavaroita pentuinaan eikä vuotanut maitoa, valeraskaudet vaikuttivat todella paljon sen mielialaan ja stressitasoon. Pahimpina aikoina Iita oli masentunut ja eli kuin käsijarru päällä ja toisina ääripään aikoina sen stressitaso oli aivan katossa ja reaktiivisuus sen mukainen. Näiden kahden ääripään kanssa eläminen on vaikeaa niin koiralle kuin omistajillekin. Varsinkin harrastaminen on hankalaa, kun välillä treenaaminen pitää suunnitella tykille ja välillä mopolle.

Toiveissa on, että nyt leikkauksen myötä hormoonivaihtelut ja stressitason nousu tasoittuvat ja sitä myötä nämä ääripäät. Toivon, että Iita saa olla koko ajan se ihana aktiivinen ja iloinen parson mikä se perusluonteeltaan on.

Päädyin teettämään sterilisaation tähystysleikkauksena Keski-Suomen eläinklinikalla. Valitsin tämän klinikan sillä perusteella, että Ell Suvi Heinola on laparoskopialeikkauksissa suomen kärkinimiä ja todennäköisesti suorittanut niitä tässä maassa eniten. Toimenpide on koiralle kivuttomampi kuin perinteisellä tavalla tehty sterilisaatio. Leikkauksessa voidaan poistaa vain munasarjat tai sekä munasarjat että kohtu. Ell suositteli Iitalle vain munasarjojen poistoa, sillä Iitalle ei ole ollut minkäänlaisia kohtuongelmia ja se on synnyttänyt onnistuneesti kaksi pentuetta. Nyt sen vatsassa on navan molemmin puolin vain pienet n. sentin mittaiset haavat joista munasarjat on poistettu.

Saavuimme klinikalle puolen päivän aikaan. Ensin meidät vastaanottanut pieneläinhoitaja kävi läpi kanssamme Iitan tiedot sekä päivän kulun. Tämän jälkeen siirryimme odotushuoneeseen, josta ell kävi meidät hakemassa ja kävi kanssamme läpi leikkauksen. Tämän jälkeen Iita sai esilääkityksen eli kevyen rauhoittavan lääkkeen, joka rauhoitti sen niin, että se kävi lepäämään. Terrierin tapaan Iita harasi viimeiseen asti väsymystä vastaan. Se seisoi leveässä haara-asennossa, kunnes kaatui seisovilta jaloiltaan syliini. Tässä vaiheessa eläintenhoitaja tuli luoksemme ja kertasi vielä mitä seuraavaksi tapahtuu. Seuraavaksi se saisi vahvemman rauhoittavan, jonka jälkeen se intuboitaisiin ja vasta sitten olisi varsinaisen anestesian vuoro, Aivan mahtavaa palvelua! Hyvillä mielin jätimme Iitan seuraavaksi kolmeksi tunniksi klinikalle. Normaalisti koiran voisi hakea jo kahden tunnin jälkeen, mutta Iita on ollut huono heräämään nukutuksesta, joten siitä johtuen se jäi ekstratunniksi tarkkailuun.

Kolmen aikaan haimme potilaan mukaamme kotimatkalle. Me Iitan kanssa matkasimme takaisin Helsinkiin takapenkillä. Iita uuden paksun ventan päällä minun superlämpimän untuvatakin alla ja minä tukena ja turvana vieressä. Matka meni todella hyvin Iitan nukkuessa. Vasta pysähtyessämme alaovelle se nousi istumaan. Nyt sisällä Iita on pari kertaa noussut vähän hätääntyneenä ja kääntynyt katsomaan vatsaansa, mutta muuten se vaikuttaa voivan oikein hyvin. Toki se on kipeä, muttei mitenkään valtavasti. Pääasiassa sillä on varmasti, kuten hoitaja sanoi, kaamea krapula. Särkylääkettä on kuitenkin varalla muutamaksi päiväksi mikäli olo tuntuu tukalalle. Äsken reipas potilas kuitenkin söi oikein hyvällä ruokahalulla ja joikin päälle, joten kaikki on hyvin. Luulen, että tuo kauluri aiheuttaa myös osansa tuosta ikävästä tunteesta, joten täytyy toivoa että Iita tottuu siihen seuraavan 10 pävän kuluessa, kunnes tikit poistetaan. Eläinlääkärin mukaan Iita on huomenna mielestään jo ihan terve, mutta seuraavat kaksi viikkoa täytyy kuitenkin malttaa olla riehumatta ja hyppimättä suuremmin. Saa nähdä kuinka onnistuu..

Telma oli koko päivän mukana seuraneitinä. Nyt se on vähän ihmeissään, että miksi äiskällä on tuollainen tötterö päässä eikä se liiku. Mutta hienosti se antaa Iitan olla rauhassa ja vetäytyy omiin hommiinsa. Ihanat likat.