Rimpsessan kotiinpaluu

Koti-suomeen paluu ainakin, sillä Telma viettää tämän kuluvan viikon Tarjan hoivissa. Evakkokotiin haemme Pikkiksen perjantaina tulomatkalla Helsinkiin. Iso ikävä on meidän pikku Temppuhärveliä! Varsinkin kun kuulin juuri erään koiraystävämme siirtyneen sateenkaarisillalle yllättäen löytyneen aivokasvaimen vuoksi. Elämä on niin nyt ja tässä, eikä sitä aina muista arvostaa.

Me kävimme iltapäivällä rankalla lumilenkillä tämän Kerimäen lauman kanssa. Tai kelle oli rankkaa kelle ei, mutta mulla ainakin tuntui niin paljon reisissä ja pehvassa että hyvä kun pääsin viimeisen mäen ylös. Varustus oli myös hieman väärä - mulla oli aivan liikaa päällä! Huomenna laitan ne lumikengät jalkaan mitkä tänäänkin sunnittelin laittavani, mutta jotka kuitenkin jäivät tuohon kuistille ja vähemmän toppaa päälle niin ei iske uupumus hangessa. Nyt on linssikeitto porisemassa hellalla ja koirat ottavat unta kuka missäkin. Iso musta mun vieressäni, pieni valkoinen samettityynyllä viereisellä sohvalla ja lunniainen yläkerrassa sängyssä. Elämä osaa olla ihanaa.


Telma ja sininen hetki.