Välillä tämä elo on sellaista matalalentoa ettei meinaa ehtiä tehdä mitään omia juttuja, mutta onneksi ehdimme eilen Telman kanssa agitreeneihin. Treeni oli irtoamista, sekä eteen- että sivuttain. Telma otti alkuun isot kierrokset, jolloin vireystaso oli niin korkealla että oppiminen oli haasteellista. Temppu osaa jo hienosti suorittaa monia esteitä, mutta eilen sen lemppariestekin, putki, oli haasteellinen. Kun kierrokset olivat katossa jopa putkeen irtoaminen oli vaikeaa. Toisaalta, hypyn jälkeen putken pimeään päähän se meni aivan todella upeasti ja pienellä kaarroksella, kun jäin ohjaamaan sitä hypyn ja putken pään väliin. Tuo suoritus onnistui useasti, joten se ei voinut olla vahinko. Siitä jäi tosi hyvä mieli, vaikka muuten treenit olivatkin aikamoista säätämistä. Täytyy vain jaksaa ja muistaa, että vain tekemällä Telma oppii ja rauhoittuu ajanmyötä vain tekemiseen. Agility kun on Telmasta maailmassa yksi parhaista asioista, niin ei ole ihme että pää menee sekaisin helposti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti