Suunnitelmien muutos

Perjantai-iltana viikonlopun viettoon tuli muutos, kun Tarja soitti ja kertoi päässeensä Mejä-kokeeseen Heinolaan josta oli juuri vapautunut toinenkin paikka. Lupauduin lähtemään jäljentekoseuraksi lauantaille, sillä Tarjalla oli tehtävänään Voittaja-ja avo-luokan jäljet. Näin saisin ensiarvoisen tärkeää jäljentekotreeniä sillä harjoitusjälkien tekeminen on aina kuitenkin harjoitusjälkien tekemistä. Starttasimme Heinolaan seitsemän jälkeen lauantaiaamuna ja jälkien teossa kesti koko helteinen päivä. Olin kotona kahdeksan maissa. Suuren työn tehtyäni ja Tarjan sanottua, että voisin edelleen osallistua kokeeseen Iitan kanssa mikäli vaan pystyn järjestelemään sunnuntain, päätin pähkäiltyäni osallistua Iitan kanssa kokeeseen.

Herätys oli sunnuntaiaamuna 4.50, sillä meidän piti olla Heinolassa jo seitsemältä. Meille osui arpaonni tehdä ryhmämme päivän ensimmäinen jälki. Tämä oli loistojuttu sillä päivästä oli tulossa kuuma. Iita läpäisi laukauksensietotestin hienosti ja pääsi kokeeseen. Päästyämme jäljen lähtöpaikalle Iita tapasi tuomarin, joka oli Iitasta niin jännittävä että hänelle piti haukkua. Tällaisessa tilanteessa Iitan pehmeys tulee esiin. Se selvästi muisti, että viime viikonloppuna vieras mies oli inha ja hyökkäsi sitä kohti keppi kädessä. Ehkä tämäkin mies tekisi saman ja siksi sille piti haukkua. Jäljen alkupätkä meni huonosti sillä Iita paineistui perässä tulleista tuomarista ja oppaasta. Se kääntyi pienimmästäkin risauksesta heitä kohti ja haukkui. Kerran Iita pysähtyi niin pitkäksi aikaa, että tästä tuli ensimmäinen hukka. Ensimmäisen makauksen jälkeen Iita rentoutui huomattavasti ja keskittyi tekemiseen. Tästä eteenpäin se tekikin todella nättiä jäljestystä paria pysähdystä lukuunottamatta. Harmittavasti Iita ajautui ihan viime hetkillä kaadon ohitse. Kaikesta huolimatta Iita sai 3. tuloksen ja oikein kannustavan arvostelun. Vielä arvostelutilaisuudessa tuomari sanoi, että Iitasta tulee vielä oikein hyvä jälkikoira!

Sitä hyvää jälkikoiraa näimme vielä Tarjan kanssa, kun purimme oikein päin Tarjan opastaman voittaja-luokan jäljen. Iita jäljesti sen kuin juna, eikä edes harhautunut alasviettävällä loppuosuudella, missä jälkeä tehnyt voittaja-luokan koira teki hukan. Kaiken kaikkiaan kokeesta jäi tosi positiiviset fiilikset. Iitan meno parani koko ajan loppuakohden, joten siihen ei voi olla kuin tyytyväinen, opastaminen meni kaikesta kamaluudestaan huolimatta ihan ok ja kaiken tämän lisäksi sain hurjasti kokemusta jälkien tekemisestä. Tästä se mejä-ura alkaa!