Ihka eka agilitynolla!

Olimme viime yönä HSKH:n järkkäämissä yökisoissa Ojangossa. Tai ei meidän vuoro ollut vielä ihan yöllä, kun rataantutustuminen alkoi klo 21.30. Upean helteisen päivän päätti upea kesäilta ja-yö. Kisoissa oli vain yksi startti per luokka ja se oli agilityrata. Kisat aloitti mini 1 -luokka, jossa vain yksi sai nolla tuloksen. Radalla oli mukavaa vääntöä mun makuuni, sillä sellainen sopii meille Iitan kanssa. Pitkin suorien posottaminen on meille hankalampaa. Rataantutustumisessa mietin useaan otteeseen sijoittumistani putken jälkeen, josta oli meno kepeille. Joudun vielä useasti näyttämään Iitalle kepeille menon varsinkin jos olen väärällä puolella, mutta tällä kertaa oli järkevää jäädä oikealle puolelle ja päätin kerran kepit treenialueella vedettyäni jättää Iitalle rohkeasti tilaa ja olla menemättä sörkkimään ollenkaan.

Meidän lähtövuoro oli kolmanneksi viimeisenä 13 koirasta. Iita odotti lähtölupaa eikä yrittänyt varastaa vaikka kävi aika kierroksilla, kun oli kommentoinut lähes koko odotusajan muiden menoa. Vauhti oli oikein kiva jo alusta lähtien. Se oli aivan eri koira kuin kevään aiemmissa kisoissa! Tsäpäkkä Iita on jälleen oma itsensä, ihanaa.

Kepeillä todella kannatti luottaa Iitaan ja antaa sille tilaa, sillä se teki kepit tosi hienosti ja hyvällä vauhdilla. Kaiken kaikkiaan koko rata meni mukavan soljuvasti vaikkakin viimeisellä suoralla jäin Iitasta jälkeen ja se kääntyi katsomaan minua ennen viimeistä estettä, mutta meni kuitenkin yli, huh. Kontaktit olivat ihan ok, mutta lisävarmuutta niille kaivataan rutkasti. Muutamassa kohdassa ohjasin Iitaa vähän löysästi, niin se teki hurjan isot kaarrokset, vaikka juuri keskiviikkona treenasimme tätä omissa treeneissämme. Iita nimittäin kääntyy todella hyvin jos vain kerron sille ajoissa tiukasta käännöksestä. Aikamme oli kuitenkin luokan paras 44,06 s kun ihanneaika oli 53 s. Tuuletin aika isosti kun pääsimme maaliin ja kun voitto varmistui olo oli kyllä kuin voittajalla. Meidän luokassa nollatuloksen sai kaikkiaan viisi koiraa. Makseissa oli koiria lähemmäs 40, mutta vain kolme sai nollan, joista kaksi meitä huonommalla ajalla. Näin ollen me olimme Iitan kanssa kaikista reilusta 60 koirakosta 2. parhaita ja saimme kahdelle parhaalle annetun ekstrapalkinnon - lahjakortin eläinlääkäriasemalle. Iitasta paras palkinto oli iso solmuluu, jonka annoin sille jo palkintopallilla. Siellä se seisoi iso luu suussaan ja näytti niin ylpeälle. Aika mieletön kisa!

Tietenkään tällä kertaa, kun onnistumme, kamera ei ollut mukana, mutta luulen että saamme ainakin palkintopallikuvia jostain niin laitan niitä sitten esille.