Onneksi tälläkin kertaa vierailimme eläinräätälillä päivittämässä rokotukset emmekä muissa asioissa. Tosin silmä näytti lääkärin mielestä sen verran punoittavalle, että määräsi PikkuKakkoselle silmätipat 10 päiväksi. Niin kuin olen ennenkin täällä maininnut on eläinlääkäri Telmasta huippu paikka. Tälläkin kertaa se huusi suoraa huutoa, kun avasin auton takaluukun, ja se todella huutaa, ei hauku tai ulvo vaan huutaa. Ne jotka ovat tämän kuulleet, tiedätte millainen kiljuminen noin pienestä koirasta lähtee.
Odotellessamme vuoroamme Telman paino mitattiin ja se oli noussut 6,3 kiloon! "Lihis" on tuottanut tulosta. Samalla dieetillä jatketaan ettei Minin paino taas pääse putoamaan. Vastaanottohuoneessa Telma pussasi ensin lääkärin ja seisoi sitten tosi nätisti tutkinnan ajan eikä edes huomannut rokotuspistosta. Hammaskiveä oli vähän liikaa, mihin olin juuri viikonloppuna kiinnittänyt itsekin huomioita. Vaikka Iita ja Telma syövät samaa ruokaa ja syövät yhtä paljon luita tulee Telmalle herkemmin hammaskiveä. Tämä johtuu lääkärin mukaan syljen koostumuksesta, joka vaihtelee jokaisella koiralla. Kotiin päästyäni rapsuttelin Telman hammaskivet pois, eikä likka yrittänyt kertaakaan rimpuilla toimenpiteen aikana pois. Ihana mini.
1 kommentti:
Hih, voin hyvin kuvitella tuon Telman kiljunnan, kun meidän entinen Uhma oli (on) samanlainen. Ihan sama minne ihmisten ilmoille meni, niin kauhea huuto. Ja vaan koska kaikki ihmiset on niiiin ihania.
Lähetä kommentti