Yllättävän monena päivänä ihanainen aurinko on näyttäytynyt ja tehnyt ulkoilusäästä mielettömän. Vielä kun on pikkupakkanen, niin ei parempaa talvisäätä voisi olla. Eilen tosin oli sitten toinen ääripää, kun vettä tuli kaatamalla ja joka paikka tulvi vettä. Kaikenlisäksi oli äärettömän liukasta joten ulkoilu ei ollut eilisen lempipuuhaa. Aamulla pääsimme kuitenkin lempipuuan pariin, kun kävimme treenaamassa agiliitoa. Petruskin pääsi pitkästä aikaa mukaan ja menikin Telman kanssa oikein hienosti. Telma treenasi keppejä, niinkuin aina, irtoamista ja pientä radan pätkää. Irtoamistreeni koostui hypystä, renkaasta ja hypystä. Rengas oli alkuun vähän kumma, vaikka sitä mentiin myös viime sunnuntaina, mutta lopuksi Pikkis meni siitä yhtä sujuvasti kuin hypyistäkin. Telma on toistaiseksi mennyt vain kehyksetöntä hyppyä, jotta se hahmottaisi että siitä renkaan sisästä mennään eikä muualta vaikka vaihtoehtoja olisikin. Iita nimittäin tekee edelleen sitä, että se vetää kehikon läpi. Nyt olen sillekin laittanut joka treeniin tämän kehyksettömän renkaan joten toivoa sopii, että sekin este saataisiin kuntoon. Telman keskittyminen treeneissä on parantunut huomattavasti. Enää halille tulo ja siellä ryntäily ei ole se juttu vaan Telma selkeästi haluaa tehdä asioita ja tietää, että sitten vasta tulee palkka. Luoksetulotreeniä tehdään edelleen ja näköjään se tuottaa tulosta. Mahtava Telma!
Iita oli torstain treeneissä aivan hurjapää. Samanlainen meininkin oli viikko sitten sunnuntaina, kun Iita oli suorastaan raivokas. Se on usein ennen juoksuja tosi räyhä ja itseään täynnä. Torstainakin se lähinnä keskittyi möykkäämiseen ja pomppimiseen mistä voi kuvitella, että radan tekemisestä ei tullut mitään. Eihän sitä nyt ehdi keskittyä rataan, kun pitää kiroilla ja meuhuta koko ajan ;) Eilen tahti oli taas parempi ja Iita malttoi keskittyä tekemiseen mikä näkyikin hienoina vetoina. Teimme tällä kertaa Iitan kanssa pieniä harjoituksia emmekä rataa. Treenasimme jaakotusta, kun sitä ei ikinä ole meidän viikkotreeneissä, sekä erilaisia kulmia kepeille. Ensin Iitan vauhti pysähtyi täysin, kun olin rintamasuunta siihen päin jaakotusta treenatessamme, mutta palkattuani sitä esteen yli wubballa se nopeasti hokasi homman juonen. Minulle tämä treeni on tosi hyödyllinen, sillä oma liikkumiseni takaperin ei todellakaan ole mitään sujuvaa. Tänään treenaamme samaa harkkaa, jotta minäkin opin! Kepit alkavat sujua ohjureilla sitä viimeistä väliä lukuunottamatta. Se onkin jännää! Iita meinaa lähes aina oikaista tokavikasta välistä pihalle, mutta onneksi tähänkin auttaa treeni :) Tänään treenaamme Iitan kanssa myös irtoamista, sillä jotnekin olen onnistunut nappaamaan likan taas ihan käteeen kiinni ja se ei ole aina hyvä asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti