Telma on selvästi jo selättänyt kennelyskän ja on sitä mieltä, että ohjelmatoimiston voisi taas herätellä henkiin. Viikko lepoa on näköjään hurjan pitkä aika pienelle parsontytölle. Eilen se oli järjestänyt itselleen ohjelmaa kun me ei oltu kotona. Eteisen, keittiön ja olkkarin ruokapöydän alla olevien mattojen yksiinkulmiin oli ilmestynyt pienet pyöristykset. Onneksi mistään korvaamattoman arvokkaista matoista ei ollut kyse, mutta ei niitä silti saisi muotoilla uusiksi. Likat ovat olleet nyt muutaman kerran koko kodissa, kun olemme olleet poissa. Tähän asti ne ovat aina olleet rajatulla alueella, mutta kerran kiireessä en ehtinyt järjestellä paikkoja niin tytöt saivat koko kodin itselleen. Hienosti ne ovat olleet tähän asti, mutta nyt täytyy taas miettiä näitä järjestelyitä. Tänä aamuna yllätin Telman taas eteisestä maton kulma suussa, jolloin se kieltäessäni nosti katseensa minuun ja jähmettyi niille sijoilleen katsoen minua ilmeellä: En mä mitään ollut tekemässä – tää tassu on vaan vahingossa jäänyt tähän nostamaan matonkulmaa mun suuhuni! Se on niin huvittava tyyppi!
Iita onneksi näyttää selvinneen ilman kennelyskää tästä syksystä, mutta itämisaika on 1-14 vrk joten vaara ei ole vielä ohitse.
2 kommenttia:
Kiva että siellä ollaan paranemassa.:)
Me ei sitten nähdäkään lauantaina, kun jätämme Messarin väliin, mutta eiköhän me vielä jossain törmätä.:)
Ai teilläkin on näitä koottuja selityksiä miksi jotain ei suuhun kuuluvaan on kuitenkin siellä ollut;)
Mari & Saariston poppoo
Lähetä kommentti