Eilen töistä tullessa minua odotti keittiössä iso kasa vanua, joka oli revitty ulos toisesta likkojen patjasta. Patjan kulmaan oli tehty reikä josta oli riivitty lähes kaikki täytteet pihalle. Tänä aamuna syyllinenkin löytyi, kun Telma kakki ison kasan valkoruskeaa vanua, ai miten mukavaa. Tosin tekijästä oli aavistus jo ennen tätä viimeistä paljastusta, sillä Iita ei enää tee tuhojaan. Viisastunut sekin vaikka siihen ei aina jaksanut uskoakaan ;P Telma on päättänyt jättää oman jälkensä keittöön muutenkin, sillä se on maistellut ovenkarmia, betoniseinää, laatikoston tason reunaa sekä jakkaran kulmaa. Tosin nämä jäljet ovat niin pieniä ettei niitä heti huomaa, mutta harmittaa silti! Onneksi Petrus lupasi, että kaikki paitsi jakkaran kulma on fiksattavissa tai ainakin naamioitavissa.
Meidän koirat majailevat päivät keittiö-eteinen akselilla mihin ne on rajattu lapsiportilla. Tämä rajaaminen auttoi aikanaan Iitan tuohamiseen. Sillä ei ollut enää koko asuntoa vahdittavanaan vain tämä pieni alue, joten siellä ei tarvinnut pistää ranttaliksi. Telma on erimieltä. Päivät on siitä näköjään tosi tylsiä vaikka sillä on äiti kaverinaan. Kongia sille ei voi päiväksi jättää, sillä Telmalla on tapana viskellä kongia tosi rajusti pitkin poikin. Kongiä voisi muuten viskelläkin, mutta meillä on eteisessä seinän korkuinen ja vajaan metrin levyinen painava peili jota vasten kongi usein lentää. Tämän päälle Telmalla on usein tapana kaivaa kongi peilistä. Se ei ymmärrä, että kongi on sen selän takana vaan koittaa kaapia sitä peilistä pois. Onneksi neiti lopettaa tämän käskystä, mutta yksin jäädessä se varmaan kaivaisi peiliä niin kauan että se tulee alas. Tätä riskiä en halua ottaa. Niinpä koirat ovat päivät ilman mitään, luita lukuunottamatta. Tosin ei meidän koirilla muutenkaan ole leluja kotona sillä mikään ei kestä! Vingut ja narupallot ovat käytössä vain treeneissä palkkana, mutta ei tämä tunnu likkoja haittaavan. Onpahan palkka ainakin superihana, kun sen kanssa saa pelata säännöstellysti :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti